lauantai 30. huhtikuuta 2016

Elise 8kk

Tänään tulee meidän tytölle täyteen taas pyöreitä kuukausia, eli toinen täyttää jo 8 kuukautta. Tuntuu, että vasta hetki sittenhän tuo lapsi tupsahti meidän elämään, mutta niin se aika vaan lentää.
Eli meiltähän löytyy kotoa varsin reipas nuorukainen. Niin kuin täällä olenkin käynyt jo hehkuttamassa, osaa toinen kontata sekä nousta tukea vasten seisomaan. Muutenkin huomaa, miten toinen jo tajuaa paljonkin ympäröivästä maailmasta. Nauraa kun kuulee oven käyvän kun isi tulee kotii ja kirmailee innokkaasti koiran perässä ympäri kämppää. Alkaa hytkyä malttamattomana onnesta kun näkee, että kaivan kaapista smoothiepussin välipalaksi. Myös sitä omaa päätä rupeaa olemaan, kun arvatkaa vaan mitkä raivarit sitten saadaan kun ruokakaupassa se smoothie meneekin ostoskoriin eikä toiselle syötäväksi.
Neuvola on vasta tuloillaan,joten mitoista on hankala sanoa. Painoa varmaan noin kymmenen kiloa ja pituutta ehkä hieman yli 70cm. Vaatekoko meillä on 74, vaikka muutama 68 on vielä käytössä kun en ole malttanut pakata pois.

Ruokailun suhteen toinen on todella kaikkiruokainen. Varsinkin kaikki missä on bataattia näyttää maistuvan sekä päärynä ja ruusunmarja. Sormiruokailua vasta harjoitellaan ja parhaiten uppoaakin maissinaksut ja viinirypäleen palaset. Hampaitahan meillä on vieläkin nolla, joten monesta ruuasta on vaikea saada paloja irti. Maitoa juodaan päivän aikana yleensä aina ennen unille menoa ja ensimmäisenä aamulla. Muuten imetetään, mutta iltamaito pullosta
Päiväunia nukutaan kahdet. Ensimmäisille mennään noin 10 aikaa ja ne on kestoltaan 2-3 tuntia ja toisille mennään ensimmäisten unien kestosta riippuen noin klo 14 tai 15. Yö unille painutaan puoli
ysin pintaan iltasadun ja maidon jälkeen. Yön aikana heräämisiä on yleensä 1-2 joista toisena juodaan maitoa. Aamut täällä alkaa 6-7 aikaa.

Välillä kun katsoo tuota lasta niin ei voi kun miettiä miten ne vauvamaiset piirteet rupeaa häviämään ja toinen rupeaa päivä päivältä muistuttamaan enemmän ja enemmän taaperoa. Tuleekohan minusta niitä äitejä joiden on vaikea päästää irti ja jotka lässyttävät vielä kouluikäiselle lapselle?
(Mekko: POMPdeLUX)
Mutta näihin tunnelmiin. Oikein railakasta vappua kaikilla ja toivottavasti vedätte samanlaiset munkkiöverit kun meikä meinasi. Huomenna ei varmaankaan ehdi blogin ääreen, joten palataan astialle maanantaina :D

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Pihistä vai Panosta?: Kävelyvaunu

Nyt kun tuo meidän tytsy on oppinut nousemaan tukea vasten seisomaan, on mielessä ruvennut pyörimään kävelyvaunun osto. Pyöriskelin tuolla Jollyroomin sivuilla ja vaihtoehtoja tuntui olevan aikas monia hinnaltaan laidasta laitaan.
Näistä hieman edullisimmista (hinnat katsottu alkuperäisistä hinnoista, monihan näistä on nyt alessa) tuo jabadabadoon vaaleanpunainen miellyttää eniten omaa silmää. Tyttöhän ei vielä tässä vaiheessa välitä minkä värinen tai näköinen kävelyvaunu olisi, mutta tälläisenä materialistina itseäni häiritsee tietyt väritykset. Tuo plaston musta olisi aika kivan simppeli, mutta totta kai sitä näissä edullisissa miettii kuinka vakaista kapistuksista on kyse.
Mistäköhän johtuu, että nämä hieman hinnakkaammat näyttävät heti paljon hienommilta :D Tuo brion perus mustaa vilkkuu jatkuvasti eri blogeissa, että kyseessä on vissiin ihan laadukas vaunu. Se kävi jo kerran ostoskorissa, mutta tuo viereinen kids conceptin vaaleanpunainen on vaan niin hieno! Hieman se on hinnakkaampi, mutta luulisi, että ainakin saisi laatua. Tuosta alapuolelta löytyvä samanmerkkinen tähtikuosilla varustettuna on kanssa tosi kiva ja sehän olisi helppo säästää mahdollisille tuleville lapsille sukupuolineutraalisuuden takia.

On se kumma, että tälläisestäkin asiasta pitää tehdä näin vaikeaa. Onko näissä edes ulkonäön lisäksi juuri mitään eroja? Olisi helpompaa kun pääsisi näkemään ja hypistelemään ihan livenä.
Löytyykö kellään näistä kävelyvaunuista kokemusta?

Kuvat: Jollyroom

torstai 28. huhtikuuta 2016

Kauraomenakinuskimuffinit

Heh jälleen pukkaa kunnon sokeripommi reseptiä. Kehtaan vielä huuli pyöreänä miettiä miksi farkut kiristää :) No kerranhan sitä vaan eletään, joten täytyyhän sitä "hieman" herkutella!

Kinuski:
2dl fariinisokeria
2dl kuohukermaa

Keittele miedolla lämmöllä. Kinuski on valmista kun kylmään veteen tipan tiputtaessa kinuski pysyy koossa eikä leviä lasiin.

Taikina:
2 munaa
1dl fariinisokeria
0,5dl hienoa sokeria
2 1/4dl vehnäjauhoja
3/4dl kaurahiutaleita
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
2rkl perunajauhoja
100g voita
1dl kermaa
200g omenaa (noin 2 omenaa)
kinuskia

Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja lisää parissa erässä vuorotellen sulatetun voin ja kerman kanssa. Sekoita joukkoon raastettu omena. Lopuksi lisää joukkoon jäähtynyt kinuski. Kääntele taikinaa muutaman kerran, mutta tarkoituksena on, että kinuski ei sekoitu joukkoon vaan jää taikinaan raitoina. Itse valmistin ensin kinuskin ja laitoin kattilan pesualtaaseen kylmään veteen jäähtymään taikinan valmistuksen ajaksi. Paista 180 asteessa noin 20 minuuttia. 

Kuorrutteena on tällä kertaa ihan vaniljasokerilla maustettua kuohukermaa.

Ja eikun leipomaan! :D

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Iso tyttö

Enpäs muuten muistanut viime viikolla tulla hehkuttamaan kuinka iso tyttö meiltä löytyy. Toinen on nimittäin oppinut nousemaan tukea vasten seisomaan! Jos äiti tai isi istuu sohvalla ei se lattiantaso enää kelpaa vaan pitäähän sitä päästä siihen sohvan vierustaan pojottamaan. Pieniä haparoivia askeliakin yritetään sitä tukea vasten ottaa, joten saa nähdä milloin toinen lähtee matkustamaan sohvapöytää ympäri. Ensin sitä niin odotti, että milloin tyttö oppii ryömimään ja nyt on kolmessa viikossa paikallaan köllöttelevästä tytöstä tullut ympäri kämppää konttaava, tukea vasten nouseva taaperon alku. Voisi vähän hidastaa, eihän tässä olla vielä valmiita luopumaan meidän vauvasta :D

Nopeiden kuulumisten keskellä täällä juuri pakkaillaan hoitolaukkua ja valmistaudutaan lähtemään Karismaan. Josko sitä löytyisi vaikka jotain kivoja lastenvaatteita :)

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Eksytkö äitiyteen?

Kadottaako tuore äiti itsensä lapsen synnyttyä? Jo raskaus muokkaa omaa asennoitumista elämään ja viimeistään se hetki kun kuulet vastasyntyneesi ensimmäiset rääkäisyt ja saat hänet käsivarsillesi muuttaa kaiken. Siitä eteenpäin olet äiti. Lasit joiden läpi olet tuijotellut maailman menoa sirpaloituu. "Minähän en sitten muutu", saatoit vannoa. Turha luulo.
Vauvakupla pitää sinut eristyksissä muusta maailmasta. Puhelimesi muisti täyttyy vauvakuvista. Muistatko milloin viimeksi pesit hiuksesi? Pikku hiljaa joudut kuitenki rakentamaan uudelleen sen oman minä-kuvasi. Lapset kasvaa (liian nopeasti) ja rupeavat etsimään sitä omaa tietään. Saatat yrittää pitää kiinni liian kovaa. "Kyllä lapsi tarvitsee äitiään." Totta kai tarvitsee, mutta tarvitseekohan äiti lastaan vielä enemmän.

Sinulle aikaisemmin tärkeät ihmiset saattavat tuntua kaukaisilta. Tuntuu ettei teillä vaan ole enää niin paljon puhuttavaa. Aikaisemmat arvot sekä mielenkiinnonkohteesi ovat muuttuneet. Eikö teillä ole enää mitään yhteistä? Löydät uutta seuraa muiden lasten vanhemmista, joiden kanssa näyttelette kilpaa kuvia rakkaista pienokaisistanne ja kiertelette lastenvaatekauppoja. Kuinka yleistä onkaan, että itselleen ei tule ostettua enää juuri mitään.

Välillä on tervettä äidinkin puhua pelkästään itsestään. Ostaa ehkä ne niin hienot, hieman liian kalliit kengät. Käydä ulkona. Hengittää ja antaa lapsen hengittää. Ei kokea kateutta jos lapsi viihtyy mumminkin sylissä. Palata ehkä siihen vanhaan harrastukseen missä kävit ennen raskautta tai jos se tuntuu liian vieraalta ja kaukaiselta etsiä se uusi oma juttu. Muistaa, että vaikka sen lapsen syntymän jälkeen oletkin ja tulet aina olemaan äiti, olet myös sinä. Ehkä jonkun puoliso, ystävä tai työkaveri. Ihan oikea ihminen.

maanantai 25. huhtikuuta 2016

#16 viikko kuvina

Jälleen on aika potkaista uusi viikko käyntiin ja katsella viime viikon kuvasatoa. Instagram- tilin (@askelininka) luomisen jälkeen kuvia on tullut otettua vielä reilummin kun aikaisemmin ja tällä kertaa olikin jo vaikeaa valita sieltä ne muutamat tätä postausta varten. Vaihteeksi taas hyvin ruoka ja lapsi painotteista, mutta niistähän ne omat päivät tuppaa rakentumaan :)

Senkun kutsutte korniksi, mutta noita söpöstely tekstejä sisältäviä tauluja voisin tunkea kämpän joka huoneen täyteen :D // Nam Cookie pops
Tacotuesday on Wednesday ;) // Tärkein <3

Lapsimessujen ostokset pääsivät heti testiin // Torstai-illan pelastuksena bageleita
Lounas Huadussa // Mitenköhän koirat voi olla aina niin iloisia?

Aamupalaa // Meitä tuli kadulla vastaan aivan valtava koira ja lapsi kun huomasi sen oli ilme näkemisen arvoinen!
Neilikoita<3 // Paras mahdollinen ilta parhaassa seurassa. Ja hyvä ruoka on aina plussaa.

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Jos olisin supermutsi...

Jos olisin supermutsi heräisin joka aamu virkeänä.
Käyttäisin kestovaippoja ja olisi lapseni ruuat tehty parhaista luomutuotteista.
Olisi hiukseni hyvin ja vaatteeni silitetyt. Olisi kotimme aina siisti, lattialistoja myöten kiillotettu.
"Ai tulet kahville? Leivoinkin juuri pullia"
Jos vauva itkee tietäisin aina kuinka toimia. Tietäisin mitä toinen halajaa ja osaisin siihen vastata. Pinnani ei ikinä palaisi ja jaksaisin hyssytellä lasta vaikka koko yön.
Jaksaisin aina hymyillä. Olisin iloinen ja ajantasalla kaikesta.
"Mikä ihmeen oma aika. Ei tämä täydellinen supermutsi sellaista kaipaa"
Söisin vain terveellisesti ja pitäisin huolta kunnostani.
Kun lapsi on mennyt nukkumaan kävisin lenkillä, siivoisin ja kaiken tämän jälkeen pitäisin vielä hyvää huolta parisuhteesta ja silittäisin miehen paidat.
 
Todellisuudessa en ole supermutsi.
Joka aamu lapsen kanssa herääminen on yhtä tuskaa.
Meillä kulutetaan luontoa ja luotetaan Liberoon.
Luomua ostan harvoin ja hedelmäsoseet tulee meille pilttipurkin muodossa.
Menee päiviä etten jaksa kammata tukkaani ja vaikka aamulla olisikin puhdas paita päällä, on siinä ennen puolta päivää puuroa, bataattia, kuolaa...
Kahville tulossa? Totta kai voit tulla, mutta taisin taas unohtaa ostaa kahvinpuruja. Ei kai nuo likaiset vaatteet, levitetyt lelut ja karvapallot haittaa?
Välillä kun vauva itkee itken mukava. Välillä turhauttaa ja ärsyttää. Usein väsyttää.
Edelleenkin päivämäärää kirjoittaessa laitan vuodeksi 2015 ja saatan kysyä 3 kertaa putkeen mikä päivä tänään onkaan. Unohdan usein kesken lauseen mitä olin selittämässä.
Välillä unelmoin siitä, että voisin nukkua koko päivän tai katsoa jotain hyvää tv-sarjaa melkein vuorokauden ympäri. Joskus jopa toivoisin perjantai-iltana olevani ystävieni kanssa ulkona.
Saatan syödä pitsaa parikin päivää putkee. Kaapista löytyy aina suklaata ja salivaatteissa on vielä hintalaput.
Ja kun vauva nukkuu rojahdan sohvalle. Kaivan koneen esiin tai ummistan silmäni. Saatan hetkeksi kiinnittää huomioni pölykerrokseen tv-tason päällä ja suunnitella tekeväni sille jotain sitten joskus myöhemmin.

Mutta kaiken tämän keskelle mahtuu paljon halailua, paijailua, lohduttelua ja sylittelyä. Kikattelua, kutittelua, leikittelyä ja pelleilyä. En ehkä ole supermutsi, olen vain mutsi.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Hormoonit

Niiden kahden viivan pamahdettua tikun varteen alkoi malttamaton raskausoireiden odottelu. Jotenkin se tekisi kaikesta hieman todellisempaa. Tuli väsymystä, etovaa oloa ja turvotusta. Innolla odotettiin ensimmäisen kolmanneksen loppumista, jotta pääsisi hienovaraisesti kailottamaan koko maailmalle sisälläsi tapahtuvasta ihmeestä. Vatsa rupesi pyöristymään ja oma kroppa rupesi tuntumaan uudelta sekä vieraalta. Ja sitten alkoi se mielialojen heittely.

En koe olleeni mikään hormoonihirviö, mutta on sitä mies paralla ollut kestämistä. Moni asia rupesi ärsyttämään niin, että teki mieli lyödä nyrkillä seinään, mutta samalla huomasit olevasi usein ärsyttävän hilpeä. En muista yhtään elokuvaa, josta en olisi löytänyt joko jotain niin iloista tai surullista, etten olisi purskahtanut kyyneliin. Myös vain vauvojen näkeminen sai itkemään. Ja raskaana olevat naiset. Ja koiranpennut. Ja vanhat pariskunnat. Ja häät, hautajaiset, ristiäiset, synttärit ja... Minusta oli siis tullut itkupilli.

Kun loppuraskaudessa jo ihan tarpeeksi ison mahan raahaamisen lisäksi rupesi jatkuva itkeä tihrustaminen pännimään, lähestyvä synnytys kuulosti entistä houkuttelevammalta. Vähänhän sitä tiesi kun vastassa olikin reissu ojasta allikkoon. Synnytyksen jälkeen herkässä oleva itku kertoi itsensä miljoonalla. Eipä siihen tarvita enään edes vauvoja tai koiranpentuja, vaan saatanpa tirauttaa pari kyyneltä vain ihan itkemisen ilosta. Moni pieni asia saattaa tuntua todella tärkeältä sekä ahdistavalta ja mies saa niskaansa turhaa kiukuttelua. Välillä saatan murista koiralle kun muita kelle äksyillä ei ole lähipiirissä. Ja loppua tälle hormoonien valtakaudelle ei näy.

(kuva)

Jos täältä löytyy joku joka tästä hormoonimyrskystä on selvinnyt, otan mielelläni vastaan vinkin tai pari :)

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Cookie pops

Niin kuin meitä instagrammissa (@askelininka) seurailevat saattoivat huomata oli meillä toissa päivänä iltapalaksi tarjolla kasa keksejä. Keksiöverithän siinä sai aikaiseksi ja päätinpä eilen sitten laittaa loput uusiokäyttöön. Siitähän sitten syntyi cookie popsit. Ideahan on täysin sama kuin cake popseissa, mutta kakku korvataan kekseillä :) Aikamoisen makeitahan nämä ovat, mutta aivan varmasti menestyvät esim. lastensynttäreillä.


Keksitaikina
120g voita
1/4dl sokeria
1dl vaaleaa siirappia
1 muna
2 1/4dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
1rkl maissitärkkelystä
2tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
150g suklaata
100g pähkinöitä

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon siirappi ja huoneenlämpöinen kananmuna. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan. Lopuksi lisää rouhitut suklaa sekä pähkinät. Paista 175 asteessa noin 6 minuuttia. Keksit kannattaa jättää hieman raa'aksi.

Cookie popsit
250g keksejä (yllä olevasta ohjeesta tulee enemmän)
100g mascarponea (muukin tuorejuusto käy)
noin 200g suklaata kuorruttamiseen
cake pops-tikkuja

Murskaa keksit ja sekoita joukkoon tuorejuusto. Anna jäähtyä jääkaapissa vähintään pari tuntia, muotoile palloiksi ja pistä tikkuihin. Suosittelen tässäkin välissä pitämään cookie popseja hetken jääkaapissa niin suklaaseen dippaaminen on helpompaa. Jos taikina ei siitä huolimatta meinaa pysyä tikuissa voit esimerkiksi dipata tikun pään sulaan suklaaseen ennen taikinaan tökkäämistä. Suklaalla kuorruttamisen jälkeen koristele haluamallasi tavalla.
Ja sitten eikun herkuttelemään!


tiistai 19. huhtikuuta 2016

Synnytyksen jälkeen

Raskauden aikana tuli jännitettyä ja mietittyä paljon sitä tulevaa synnytystä sekä arkea sen jälkeen. Lapsen tultua maailmaa ja tämän vauva-arjen aloittamisen väliin jää kuitenkin se hetki jota ei sen kummemmin tullut murehdittua. Nimittäin aika synnyttäneiden osastolla. Kirjoittelinkin tuossa aikaisemmin synnytyskertomuksen ja jotenkin tuntui, että tarina jäi kesken ja tässä onkin hieman jatkoa meidän alkutaipaleelle perheenä.

Kun skumppalaseista tarjoillut pommacit ja kahvit oli juotu, vauva pesty sekä puettu ja äiti kerännyt itsensä seurasi siirtyminen synnytyssalista osastolle. Oli aamuyö, joten isää pyydettiin ystävällisesti poistumaan ja jouduin yksin kohtaamaan nämä autiot käytävät. Olihan mukanani kätilö ja vastasyntyneemme, mutta jotenkin olisin toivonnut kättä josta pitää kiinni. Kaikkialla oli hiljaista. Osastolle päästyämme suljettujen ovien takaa ei kuulunut edes vauvan itkua.

Pääsin kahden hengen huoneessa ikkunan puoleiseen sänkyyn. Jotenkin iloitsin asiasta niinkin sekavassa mielentilassa. Oven viereisessä sängyssä nukuttiin kunnes kolusimme sisälle ovesta. Jotenkin hävetti... "Hyvää yötä, koita nukkua", minulle sanottiin. Joo turha luulo. Koko yön tuijotin lastamme sekä odotin aamua ja elämisen ääniä. Jos lapsi yritti heräillä koitin imettää. Voi luoja enhän minä tiedä vauvoista mitään.

Aamupalaksi puuroa. Nam. Tökkäsin sitä pari kertaa lusikalla, kunnes palautin koskemattomana takaisin. Söin laukustani suklaapatukan. Huonetoverini paljastui vanhaksi tutuksi, mutta oli hänen aikansa päästä kotiin. Harmillista sinänsä olisi ollut mukava vaihtaa kuulumisia, mutta lohdutuksena hoitaja ilmoitti, että päästään ensi yöksi perhehuoneeseen. Miehelle pedattiin sänky kotiutuneen äidin paikalle. Eipähän tarvitse tuntea oloaan niin orvoksi. Vierailuaika tuli ja tuoreet isovanhemmat saapuivat ihastelemaan uutta tulokasta. Elettiin siis maanantaita ja meille lupailtiin pois pääsyä jo keskiviikkona.

Mies viipyi vain sen yön ja lähti sitten kotiin valmistautumaan vauvan kotiutumiseen. Tämä tiistai päivä meni käytävillä hiihdellen. Jotenkin, vaikka koko osasto oli täynnä uutta elämää oli paikan tunnelma todella ahdistava. Miehen paikalle tuli nopeasti tuore äiti. Oman mielen täytti ne järkyttävät jälkisupistukset. Eipä kukaan niistä varoittanut. Seuraavana aamuna olisi lääkärintarkastus ja jos kaikki on hyvin pääsisimme kotiin.

Olin jo pakannut kaikki tavarani kun odottelin pääsyä lääkärintarkastukseen. Maitoa tuli oikein suihkuten ja lapsi söi hyvin. Eiköhän täältä kotiin päästä. Lääkärin käsissä lapsi huusi kuin syötävä. Kaikki oli hyvin paitsi... "Onko tämä lapsi vähän keltainen". Piti jäädä ainakin iltapäivään, että bilirubiini arvot saataisiin mitattua. Kohollahan ne olivat. Pitää jäädä tarkkailtavaksi, Katsoin kateellisena kun uusi huonekaverini pääsi jo yhden yön jälkeen kotiin. Uudelleen synnyttäjän iloja. Vielä samana iltana joutui pieni tyttömme valohoitoon.

Torstai menikin sumussa pienen, keltaisen, valopatjaan käärityn lapsen vierellä. Päivän paras hetki kun mies tuli käymään ja pääsin rauhassa suihkuun. Kylppärin ovea ei harmi vain edes saanut lukkoon ja se hieman häiritsi tätä rauhaa. Odotin hetkeä jolloin joku marssii ovesta sisälle.

Sitten tuli perjantai. Vauva oli edellisenä iltana päässyt pois valohoidosta ja jos arvot olisivat tarpeeksi laskeneet, olisi kotiinpääsyn aika. Olin saanut taas uuden huonekaverin, jolle tuli esittäytymään aamuvuoron hoitaja. "Teillä on tällä kertaa eri hoitajat, sinun tulee varmasti kohta piipahtamaa," hän huikkasi minulle. Ja minä odotin. Nyt kun mietin asiaa olisi vain pitänyt soittaa sitä kelloa, mutta en halunnut häiritä ja elin uskossa että kyllä minulle tullaa kertomaan kun verikokeen tulokset tulevat. Päivä rupesi olemaan jo iltapäivän puolella, kun en jaksanut enään. Aikaisemmin tulokset ovat tulleet parissa tunnissa, mutta nyt oli kyllä kestänyt ihan tuhottoman kauan. Eikä yksikään hoitaja ollut käynyt sanomassa minulle edes hei. Soitin kelloa ja naapuripedin hoitaja ilmestyi huoneeseen. Kyselin mikä kestää ja miksi minulle ei olla tultu sanomaan mitään. Hoitaja lupasi selvittää asian ja hetken päästä palasi takaisin. "Minusta tulikin nyt hoitajasi ja lääkäriltä tuli hyväksyntä kotiin lähdölle." Bilirubiini arvot olivat laskeneet hyvin ja lapsen painokin oli jo korkeampi kuin syntymäpaino, joten pääsin vihdoin kotiin.

Enpä muista milloin olisin viimeksi ollut niin helpottunut. Mieltäni jäi kyllä painamaan tuo viimeinen päivä ja se kuinka minut oli täysin unohdettu. Koko aika osastolla oli jotenkin synkkää sekä yksinäistä. Itse en edes ehtinyt iloita vastasyntyneestä, kun mielessä pyöri vain toive päästä vauvan kanssa kotiin. Jos meille ikinä toista lasta tulee, niin murehdin enemmän tätä aikaa heti synnytyksen jälkeen, kun synnytystä itseään.

Onko täällä muita kellä on jäänyt paha maku synnytyksen jälkeisestä ajasta osastolla?


maanantai 18. huhtikuuta 2016

#15 viikko kuvina


Taas on yksi viikko pulkassa ja on aika maanantaisen viikkokatsauksen. Muuten sainpas eilen iltamyöhään aikaiseksi väsätä blogille oman instagram tilin, että meidät löytää nyt sieltä nimimerkillä @askelininka. Käykää toki seurailemassa :D

 Äiti ja tytär. Edustavina... // Aamiainen on päivän tärkein ateria!
Siivet selässä // Jee meillä keinutaan. Toi tyttö on kyllä aina yhtä hymyä kun pääsee ulkoilemaan

 Rakkaus <3 // Nami sitruunapiirakkaa!
Ostin kukkia. Itselleni... // Bigfoot

LAPSIMESSUILTA! :)

Oikein energian täyteistä alkanutta viikkoa kaikille!

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Lapsimessuillen

No nyt on tämänkin tytön lapsimessuneitsyys mennyt! Tänään aamulla otettiin äidin sekä siskon kanssa juna kohti Pasilaa. Pitkän pohdinnan jälkeen olin päättänyt jättää lapsen papan hellään huomaan, kun eihän tuon ikäinen niistä messuista mitään irti saa ja saipahan hypistellä niitä ihania lastenvaatteita rauhassa. Otin kuitenkin suhteellisen iisisti tuon tuhlauksen suhteen ja mukaan tarttuikin vain pari Gugguun bodya sekä leggingsit. Sisko lisäksi ilahdutti päivääni ostamalla rakkaalle kummitytölleen tuliaisiksi pari astiaa. Eli nyt löytyy Eliseltä ihan uudet ylisuloiset norsukuvioiset kulho ja lautanen sekä niihin mätsäävä nokkamuki. Muutenkin oikein hyvä fiilis kyseisestä reissusta jäi, ehkä ainoana jäi harmittamaan se Mainion koju. Suuresti sitä odotin kun niin tykkään kyseisen merkin vaatteista, mutta ei tuon tytön kokoa löytynyt juuri mitään. Vai missasinkohan jotain? Ensi vuonna taidan mennä heti perjantaina :D









Toivottavasti teillä kaikilla on takana mukava viikonloppu. Messuillen tai ei :)

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Sitruunapiirakka

Näin lauantain iloksi oli ohjelmistossa matka mummolaan. Mummo ja pappa oli vasta myöhään edellisenä iltana kotiutuneet reissusta, joten päätettiinpä ilahduttaa heitä jollain kahviherkulla. Tällä kertaa kokeiluun pääsi ihana sitruunapiirakka marenkikuorrutteella. Eikun testaamaan!
 pohja:
100g voita
1dl sokeria
1 kananmuna
3dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri sekä vatkaa joukkoon muna. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita taikinaan. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan, pistele pohjaan pari reikää haarukalla ja esipaista 200 asteessa noin 10 min. Ota pohja uunista ja laske uunin lämpötilaa 175 asteeseen.

täyte:
2 dl kermaa
200g sitruunarahkaa
1 kananmuna
3 keltuaista
0,5dl sokeria
yhden sitruunan mehu ja raastettu kuori

Vatkaa aineet sähkövatkaimella sekaisin ja kaada esipaistetun pohjan päälle. Paista uunissa noin 20-25 minuuttia, kunnes täyte on saanut hieman väriä pintaan. Ota uunista lisätäksesi marengin.

marenki:
3 valkuaista
1 dl sokeria

Vaahdota valkuaiset ja lisää sokeri parissa erässä samalla vatkaten. Valmis vaahto on kovaa ja kiiltävää. Levitä marenki täytteen päälle ja paista vielä uunissa noin 6-8 minuuttia. (Itselläni oli käytössä suhteellisen pieni piirakkavuoka joten marenkia tuli juuri sopivasti, mutta jos käytät suurempaa vuokaa suosittelen käyttämään neljää valkuaista ja näin sokerin määrä olisi sen 1 1/3 dl.)

Tarjoile piirakka jääkaappikylmänä

Äidin pieni apukokki :)

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Nuori äiti

Meitä on moneen junaan. Tavoittelet ehkä elämältä rikkauksia tai mainetta ja kunniaa. Eräs halajaa nähdä maailmaa, toinen kehittää itseään, kohota uralla ja se eräs etsii koko elämänsä prinsessasatua. Tai ehkä haluat ympäröidä itsesi kauniilla esineillä, pyhittää elämäsi uskollesi tai oikeasti vain tuntea itsesi hyödylliseksi ja tärkeäksi. Joku taas haluaa elämältään perheen. Sen juuri sinulle sopivan kumppanin ja yhden, kaksi tai jopa kymmenen lasta. Sen stressin sekä ne huolet ja sen väsymyksen. Ilon, surun, naurun, läheisyyden. Et ehkä kaipaa sitä valkeaa ratsua, kasvojasi lehden kanteen tai pinoittain rahaa, vaan sitä turvallisuutta, tiettyä vakautta, mutta toisaalta jokapäiväisiä yllätyksiä. Joku voisi sanoa perhe-elämää tylsäksi ja rajoittavaksi, mutta sinä nautit siitä tavallisesta arjesta omine haasteineen.


"Miten siinä nyt niin kävi?" Harva sitä kehtasi ääneen sanoa, mutta monesta sen näki. Vieraan ihmisen tuomitsevat ja epäilevät katseet. "Koko elämä edessä ja jo nyt piti mennä lisääntymään". Olin 21-vuotias tullessani raskaaksi. "Oliko vahinko? Aiotkos pitää sen? Etkö aio opiskella lisää?" Jos nainen tulee raskaaksi nuorena, miksi usein automaattisesti oletetaan, että kyseessä on vahinko? Ei se ei ollut vahinko, vaikka olisikin ollut se ei tekisi minusta yhtään sen huonompaa äitiä. Olen ollut työelämässä 17- vuotiaasta asti ja käynyt ammattikoulun siinä sivussa. Mitä tulee opiskeluun olen ollut aina siinä hieman laiska, saamaton eikä minulta löydy sitä kohtaa suurempaa kunnianhimoa. Anteeksi äiti, minusta ei ikinä tule lääkäriä. Minä haluan vain perheen.


Ikä on vain numeroita eikä se tee ihmisestä yhtään sen parempaa tai huonompaa äitiä. Jos vielä innostun opiskelusta ja haluan nousta uralla, en koe lapsen olevan siihen este. En äidiksi tulemisen jälkeen ole kokenut jääväni mistään paitsi, päinvastoin. En laita lastani viikonloppuisin hoitoon jotta pääsen baariin enkä istu päiviä takapuoli homeessa sossun rahoilla juhlien. Sitä en kiellä etteikö kymmenen vuoden päästä elämänkatsomukseni olisi erilainen, mutta yhtälailla tulen silloin oppimaan joka päivä jotain uutta. Samalla tavalla tulen kokemaan oloni hetkittäin epävarmaksi sekä väsyneeksi ja samalla tavalla tulisin kasvamaan ihmisenä lapseni kasvaessa.


Hei te nuorena äidiksi tulleet siellä! Uskoisin, että tiedätte mitä tarkoitan :)
(Postausta koristamassa täysin asiaan kuulumattomat kuvat meidän eilisestä ulkoilureissusta :D)

torstai 14. huhtikuuta 2016

Apinanpoikanen

Välillä tuntuu että tää lapsen kasvu menee vähän sillä "kaksi askelta eteen,yksi taakse" taktiikalla. Toisen liikkuminen paranee päivä päivältä. Ensin ryömitään, sitten osataakin itse mennä istumaan ja nyt on jo muutamia haparoivia konttausliikkeitä tehty. Samaan aikaan ensin oli syömälakkoa ja heti kun ruoka rupeaa maistumaan alkaa yökukkuminen. Vähän äitiä väsyttää. Normipäivä.

Uusin lempileikki on jalkojen päällä kiipeily. Oikein keskittyneesti tyttö nousee polvien varassa jalkojani vastan, ähkien vetää itseään ylöspäin jalkojen yli ja tulee naama edellä alas. (Meinasin muuten kirjoittaa, että hampaat kolisten alas, mutta hampaitahan löytyy lapsen suusta tasan nolla :D)
Tekevälle sattuu ja on täälläkin jo ensimmäiset päänkolautukset sattuneet.

Myös sellaista pientä eroahdistusta rupeaa olemaan ilmassa. Äiti kun katoaa näköpiiristä tulee harmi, mutta yleensä kun palaan vessasta on tyttö jo hiljennyt ja keskittynyt johonkin mielenkiintoiseen (lue: johtoihin). Edes koiran retale ei pentuna ollut pahanteossa yhtä paljon kuin tuo meidän lapsi.


Äsken tässä kirjoittaessa ja lapsen ollessa päiväunilla tuli telkkarista fazerin sinisen mainos. Rupesi karkkihammasta kolottamaan, joten taidan mennä herättämään miehen ja passittaa kauppaan.
Ihanan aurinkoista päivää kaikille!

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Onni on arkea


Onnea on:
hyvin nukuttu yö
herääminen rakkaan ihmisen viereltä
aamun imetystuokio
kuumana juotu kahvi
ei pohjaan palanut aamupuuro
suihku
kerrankin ehjät sukat
vauvan pukeminen ilman raivareita
auringonpaiste
tuoreet kukat
laukusta löytynyt suklaapatukka
kahvittelu ystävien kanssa
postin mukana ei yhtään laskua
mies oma-aloitteisesti tyhjentää tiskikoneen
lapsen nauru
oppimisen ilo
alennusmyynnit
maitoa hakiessa herra isoine ostoksineen päästä sinut ohitseen kauppajonossa
illan kylpyhetki
halaukset
lapsen nukkumaan meno ilman kiukuttelua
puhtaat lakanat
huomata arjen ilon hetkiä listatessasi kuinka paljon löytyy syitä olla onnellinen
Oikein onnellista keskiviikkoa!