tiistai 31. toukokuuta 2016

Kun on aika palata aikuisten maailmaan

No nyt on tullut se hetki. Hetki puhkaista viimeisetkin vauvakuplan rippeet, kammata tukka ja pakata laukkuun muutakin kuin vaippoja sekä kosteuspyyhkeitä. Kun viime kuukausien aikana tämä blogi on ollut minulle paikka purkaa äitiyden tuomia ajatuksia ja äitiysloman yksinäisyyttä, tulee se tästä eteenpäin olemaan myös paikka missä pääsen hetkittäin palaamaan näihin tunnelmiin. On nimittäin aika palata töihin.


Ikuisuuden mittaisista itkuisista öistä ja sosiaalisesti kuolleista päivistä huolimatta äitiysloma hujahti liian nopeasti. Jos raha kasvaisi puissa ja äitikavereita sataisi ikkunoista, olisin vielä lykännyt töihin paluuta, mutta koska näin ei ole, on aika jättää kotiäitiydelle hyvästit. Onneksi minun on mahdollista loiventaa tätä pudotusta aikuisten maailmaan työskentelemällä aluksi vain osan viikosta. Tämän ajan tyttö saa olla isänsä kanssa ja hoitoon laittoa pohditaan sitten vuoden vaihteessa.

Ajatukseni töihin paluusta ovat hyvin ristiriitaiset. Kyllähän sitä kaipaakin aikuisten seuraa ja keskusteluja jotka käsittelevät muutakin kuin lapsia. Kuinka mukavaa onkaan palata paikkaan, jossa ihmiset tunsivat minun ennen äidiksi tuloa. Näkevät minut ennen kaikkea omana itsenäni ja kutsuvat minua nimeltä eivätkä äidiksi. Siitä huolimatta mieltä kaihertaa pelko tärkeiden lapsen edistysaskeleiden missaamisesta. Entäs jos työpäiväni aikana lapsi sanookin sen ensimmäisen sanansa tai ottaa ne ensiaskeleensa? Mutta jossain vaiheessa se on pakko katkaista napanuora ja antaa myös isän olla enemmän itsenäisesti läsnä tässä arjessa.

Vaikka monesti toitotetaan, ettei äitiysloma ole lomaa, on se kuitenkin aika leppoista aikaa. Onhan se ihana aamuisin kölliä sängyssä ilman kiirettä. Noustessa laittaa vähän musiikkia soimaan, tanssia lapsen kanssa ympäri kämppää, polttaa vaihteeksi puuro pohjaan ja juoda toisen leikkiessä se muutama kuppi kahvia. Käydä lounastreffeillä, kahvitella äitikavereiden kanssa ja kierrellä lapsi rattaissa vaatekaupasta toiseen. Lapsen nukkuessa voi taas rauhassa istua alas, kirjoitella blogia, leipoa tai jos innostusta löytyy niin siivota. Miten kiitollinen olenkaan, etten joudu luopumaan näistä päivistä vielä kokonaan.


Löytyykö täältä muita töihin palaavia äitejä?


Muistakaahan rakkaat lukijat, että meitä voi myös seurata INSTAGRAMISSA (@askelininka) :D

maanantai 30. toukokuuta 2016

Elise 9kk

Ja niin tuli täyteen yhdeksän kuukautta tämän meidän pienen tytön elämässä. Vauvavuoden päättyminen lähestyy lähestymistään ja varovaisesti olen jo ruvennut 1v synttäreitä suunnittelemaan. Toisaalta tälläisenä tuuliviirinä ehdin koristeiden ja leipomusten suhteen muuttaa mieltäni vielä useampaa otteesee.


Minkäsmoinen tyttö täällä sitten tällä hetkellä majailee? Oikein hymyileväinen ja rauhallinen tapaushan tästä on kuoriutunut. Kova tarkkailija sekä harkitsevainen liikkeissään. Selvästi myös kovin itsenäinen, kun päivät pitkät menee itsekseen leikkiessä ja äidin tarvii vaan istua lähettyvillä. Välillä käydään vähän tankkaamassa syliä ja sitten takaisin leikkimään. Runosuonikin on ruvennut sykkimään ja ääntä tulee erilaisten tavujen muodossa. Kovasti myös yritetään matkia kaikkea kuulemaansa. Eteenpäin liikutaan konttaamalla, mutta myös tukea vasten tallustellaan jo. Muutaman kerran on jo noustu seisomaan keskellä olohuonetta ilman tukea! Haparoiden kyllä, mutta harjoittelu tekee mestarin.


Perjantaina oli pitkästä aikaa neuvola. Painoa on noin 9,4kg mikä on hieman vähemmän kuin odotin ja pituutta löytyy 73,7cm. Harmi etten saa neuvolakortissa lääkärin käsialasta mitään selvää, mutta kehitys oli ymmärtääkseni ikätasoista ja kasvu tasaista. Taas huomautettiin noista yösyötöistä. Elisehän siis menee nukkumaan klo 21, herää siinä kuuden aikaa aamulla ja edelleen herää kerran yössä syömään. Kai tälle pitäisi jotain yrittää tehdä, mutta se maidon antaminen on vaan niin helppoa kun pääsee nopeasti jatkamaan unia. Päikkäriajat ovatkin pysyneet samoina sitten 8kk postauksen, eli ensimmäiset unet noin 10-12.30 ja toiset 15-16.30. Ainiin ja neuvolassa sanottiin että lapsellamme on kuulemma liian pieni pää :D Mitäköhän tälläkin tiedolla pitäisi tehdä?


Ruoka uppoaa pääsääntöisesti hyvin. Pientä lusikkalakkoa ollut ilmassa joten aamupuurokin on vedetty käsin. Lempiruoka on edelleen bataatti, mutta kyllähän ne kaikki hedelmäsoseetkin maistuvat. Neuvolasta tuli muuten ohje alkaa pikku hiljaa antamaan hapanmaitotuotteita, Onko teistä kenenkään lapsosille tullut niistä mahanpuruja? Kun vähän noiden maitotuotteiden aloitus jännittää.


Mutta tälläinen tapaus täällä. Huomasitteko muuten että on taas Maanantai! Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! 

lauantai 28. toukokuuta 2016

Nukkeni. Eikun lapseni.

Olen materialisti. Rakastan kaikkea kaunista ja samalla tietyt asiat pistävät silmääni todella pahasti. Haluaisin ympäröidä itseni kauniilla esineillä ja näin teenkin sitten kun voitan lotossa. Mitä omaan ulkonäköön tulee olen taas hyvin saamaton. Varmaan yksinkertaisesti siksi, että minun ei tarvitse tuijotella itseäni päivät pitkät. Lapsen syntymän jälkeen kiinnostukseni vaatteisiin kuitenkin kasvoi. Löysin itsestäni aivan uuden pinnallisen puolen ja jäin koukkuun lastenvaatteisiin.


Some on täynnä ihanaakin ihanampia kuvia pienistä tytöistä sekä pojista mitä hienommissa ja kalliimmissa asuissa. Välillä katson kaipaavasti sitä 85e hintaista jumpsuittia. Käyn pää pilvissä läpi muutaman verkkokaupan ja harmistun kun en löydä oikeaa kokoa. Seuraavana aamuna taas olen helpottunut ja laskeskelen kuinkas monen päivän ruuat silläkin rahalla saa. Mutta kuinkas käykään jo saman päivän aikana tuhlaan samaisen summan kiertäessäni lähimmät kirppikset ja lastenvaatekaupat. Illalla saatan laittaa vielä muutaman vähän hinnakkaamman bodyn tilaukseen ja naureskelen hetken kuinka lapseni paita maksaa huomattavasti enemmän kuin omani. Nukkumaan mennessä vakuuttelen itselleni kuinka nämä bodyt olivat sijoitus ja niissä on sentään jotain jälleenmyyntiarvoa.


Monesti kuulee äitien jaarittelevan, kuinka ei tule enää mitään ostettua itselleen. Se riippuu vähän miten asiaa katsoo, koska minulle se on kuin jouluaatto kun ne tyttöselle tilatut tamineet noutaa postista. Lapsen tavoin revin paketin auki. Täpinöissäni saatan pukea ne toiselle ylle ja napata pari kuvaa. Hehkutan miehelle kuinka ihanan pehmoista materiaalia mikäkin on ja saan vastaukseksi silmien pyörittelyä. Välillä mietin enkö saanut nukkeleikeistä tarpeeksi lapsena. Kuinka suurta mielihyvää voikin se ylisöpöt housut tuottaa?


Monet kyselevät miten raaskin laittaa niin paljon rahaa vaatteisiin mitkä jäävät niin nopeasti pieneksi. Voisinhan pitää pitkän puheen siitä kuinka vaatteiden pitää olla kestäviä sekä mukavia päällä. Tai sitten voisin vaan todeta, että jokaisella on omat mielenkiinnonkohteensa. Tuhlaavathan ihmiset rahaa muumimukeihin, postimerkkeihin, lasiesineisiin, pikkuautoihin... Jokainen käyttäköön energiaansa ja varojaan juuri siihen mistä itse tykkää.


Monesti vietän useammankin minuutin näpräten tyttömme vaatteita valiten juuri oikeaa päivän asua. Kauhulla odotan hetkeä, jolloin lapsi haluaa itse pukea itsensä. Päivää jolloin toinen haluaa itse valita vaatteensa. Miten pääsenkään yli siitä kun kaupasta kinutaan sitä frozen paitaa?
Onpas taas maailmanluokan ongelmat!

(Heh ja kuvat ovat taas hieman tärähtäneitä ja laatu on mitä sattuu kun tuon menevän tytön kuvaaminen on nykyään todella haastavaa :D)

Löytyykö muita lastenvaatefaneja?


perjantai 27. toukokuuta 2016

Valkosuklaa-kuningatarkuppikakut

Täällä olenkin jo ehtinyt hehkuttaa viime sunnuntain grillailuja. Leipomista harrastavana ihmisenä oli jälkiruoka jälleen minun vastuullani. Jälkkäriksi valikoitui valkosuklaa-kuningatarkuppikakut ja tässä olisi nyt niihin vähän ohjetta.


Pohja
120g digestivekeksejä
35g voisulaa

Murskaa keksit esim.blenderissä ja sekoita niihin voisula. Jaa pahvisiin muffinssivuokiin.

Kuningatarkerros
2dl vispikermaa
2 prk kuningatarrahkaa
2 rkl mansikkahilloa
4 liivatelehteä

Laita liivatteet pehmenemään kylmään veteen. Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon rahka ja hillo. Kuumenna tilkka vettä tai maitoa kiehumispisteeseen, purista liivatteista ylimääräinen neste pois ja sekoita kuumaan veteen/maitoon. Kaada nauhana kermaseokseen koko ajan sekoittaen. Kaada keksipohjien päälle ja laita hetkeksi jääkaappiin. Tee sillä aikaa suklaamousse.

Valkosuklaamousse
200g valkosuklaata
4 dl vispikermaa

Sulata suklaa. Vaahdota kerma ja sekoita suklaa joukkoon. Pursota kuningatarkerroksen päälle ja anna olla yön yli jääkaapissa.


Nää on niin helppoja ja hyviä! Eikun testaamaan!

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

What to expect when you're expecting?

Siitähän on kohta yhdeksän kuukautta kun elämäni pisimmät 9 kuukautta päättyivät. Väkisinkin näin nostalgisena ihmisenä sitä joutuu vähän paijaamaan tätä venynyttä ihoa, jonka sisällä vielä viime kesänä majaili pieni ihmisen alku. Linea negra on vihdoinkin ruvennut haalenemaan ja nyt vain päivän kysymys onkin tuleeko napani näyttämään ikinä entiseltään.


Raskauden alussa sitä oltiin avoimin mielin. Tiesin olevani raskaana jo päiviä ennen kuin testi sen minulle suostui myöntämään. Se oli vaan se tunne, että jokin on muuttunut. Monet teistä varmaan tietävät mistä puhun. Alkuraskaus meni muutenkin hyvin oppikirjan mukaisesti järkyttävän väsymyksen ja huonon olon kourissa. Ja heti alusta asti kärsin järkyttävästä huimauksesta.

Omassa kropassahan muutokset huomaa jo hyvin varhain ja se järkyttävä turvotus näytti kunnon kaljamahalta. Kukaan ei muuten varoittanut, että kengänkokokin voi kasvaa. Johtuu kai nesteistä? Puoleen väliin mennessä vatsa oli ruvennut kasvamaan karvaa ja koivetkin luoneet kunnon talviturkin vaikka kesä teki jo tulojaan. Opinhan myös ensi kertaa mitä tarkoittaa kun oikeasti närästää.

Paljon sateli kysymyksiä onko ollut outoja mielihaluja. No en halunnut syödä hiekkaa tai pureksia pyöränkumeja niin kuin se sinun "kaverin kaverisi". Maistuhan hapankorput maksamakkaralla ja suolakurkuilla normaalia paremmalta, mutta aina hyvä ruokahaluni ei kuitenkaan kasvanut täysin uusiin ulottuvuuksiin. Nopeasti oppi, että harmaita paitoja ei kannata käyttää, kun hiki valui valumistaan ja niistä ne märät läntit paistoivat kuin päivä. Kynteni eivät ole ikinä olleet niin pitkät ja käteni niin kuivat. Toinen tissi rupesi kasvamaan ja toinen ei sekä joka kerta aivastaessa sai pelätä lirahtaako jotain ylimääräistä housuun. Titanicin katsominen sai itkemään hysteerisenä. Siinä nyt ei toisaalta ollut mitään uutta.


Kadulla kävellessäni rupesin kiinnittämään huomiota jokaiseen maha pystyssä tallustavaan naiseen. Välillä huomasin, että minua vilkuiltiin takaisin. Jos katseemme kohtasivat saatoimme jopa hymyillä toisillemme. Täysin tuntemattomat ihmiset, mutta ihan kuin kuuluisimme johonkin yhteiseen vatsakkaat- salaseuraan. Tuo vatsan tuijottelu luonnistui kyllä ihan ei raskaana oleviltakin. Uusia ihmisiä tavatessasi ei voinut olla huomaamatta kuinka vatsaasi vilkuiltiin ihan kuin se olisi  jotain tarttuvaa. Kaikkien niiden unettomien öiden keskellä sepäs ärsytti. "Mitäs siinä tuijotat?"

Olihan siinä hyviäkin puolia. Täydessä bussissa aina joku tarjosi paikkansa ja uusien tuttavuuksien ei ollut hankala keksiä kanssasi puheenaiheita. "Millä viikolla olet?" "Ai onko siellä kaksi kun maha on jo noin iso?" Pääsit ihailemaan päivittäin kasvavaa vatsaasi ja aina löytyi uusia jännityksen aiheita. "Mahtuukohan kihlasormus enää huomenna näihin turvonneisiin näppeihin?" "Jos se nyt potkaisee pissaan housuun kassajonossa." Pitihän se elämän mielenkiintoisena.

Mutta toisaalta. Raskausajastani on jo yhdeksän kuukautta ja aikahan kultaa muistot!

maanantai 23. toukokuuta 2016

Uusi viikko ja uudet kujeet

Taas on uusi viikko potkaistu käyntiin oikein tohinalla! Ikävä kyllä alkoi tämäkin aamu meillä jo 05:30 iloisten kiljahdusten saattelemana. Onneksi tuo tyttö on oppinut viihtymään paremmin kuin hyvin itsekseen lelujen keskellä ja itse saa hetken heräillä sekä juoda kahvinsa rauhassa.


Aamupäivä tuli vietettyä terassilla nauttien auringosta. Tämä äiti ottaa nimittäin kaiken ilon irti siitä, kun välillä pääsee pariksi tunniksi nauttimaan ihan vain aikuisesta seurasta samalla kun isä ja tytär viettävät vähän laatu aikaa keskenään. Terassilta matka jatkui pitsalle hyvässä seurassa ja siitä lähdettiin Elisen kanssa vielä viettelemään iltaa ystävän luokse. Kotiin päästyämme lapsi sammui kuin saunalyhty jo yöpukua pukiessa. On se vaan aina niin kiva kun kämppä hiljenee ja pääsee lysähtämään sohvalle. 


Onhan tällä lyhyellä kuulumispostauksella ihan tarkoituksensakin. Pitipä päästä hehkuttamaan mitä tarkkasilmäiset ovat voineet jo huomatakkin, nimittäin tämä blogi on saanut uuden kodin Kaksplussan blogiverkostosta. Ihan mahti homma päästä mukaan sellaiseen joukkoon! Mutta nyt pikimmittä puheitta painunpa petiä kohti ja rupean henkisesti valmistautumaan huomiseen 05:30 herätykseen. 


Todella ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Sunnuntai

Onko teistä kukaan ollut aivan fiiliksiissä aina kun kurkkasee ulos ikkunasta? Aurinkoa! Siis aivan mahtavaa! Vielä viikko sitten sääennuste lupasi tällekkin päivälle sadetta, mutta näin ei onneksi käynyt. Tänään olikin nimittäin ohjelmistossa hyvää juomaa ja grilliruokaa, kun Elisen pappa täytti vuosia. Onko vähän mahtavaa kun joku muu leikittää lasta ja itse saat ottaa aurinkoa ja juoda viiniä sekä syödä hyvin?
Tässä vielä muutama kuva meidän perheen keskeisestä grillailutuokiosta. Toivotaan että säät suosii jatkossakin!

















Onkos täällä muita grillailufaneja?

perjantai 20. toukokuuta 2016

Lapsen elämä numeroin

0 hammasta

1 kokonaan nukuttu yö, huoh toista odotellessa

2 ihanaa tätiä

3 kummia

4 lempilelua, unipupu, kaukosäädin, isin puhelin ja playstationin ohjain

5 ateriaa päivässä


6 paritonta sukkaa, kuka niitä pöllii?

7 isoisää, tähän minun ja miehen isien lisäksi lukeutuu omat isoisämme sekä äitini aviomies, kaikki yhtä lailla tärkeitä

8 kuukautta ikää, apua kohtahan se on jo 9

9 tänään annettua märkää pusua

10 varvasta, onpas tyttö onnekas

Satoja naurettuja nauruja ja itkettyjä itkuja


Oikein mahtavaa viikonloppua kaikille!

torstai 19. toukokuuta 2016

Sitruuna-marenkikuppikakut

Eilen oli vaihteeksi leivontapäivä. Tällä kertaan tarkoitus oli saada aikaan jotain sitruunoista ja kun kerran ohjeen sitruunapiirakkaan olen täällä jo julkaissut, valikoitui ohjeeksi sitruuna-marenkikuppikakut. Täytyy tähän muuten mainita, että vaikka olenkin kova leipomaan, olen keittiössä ihme säheltäjä. Tästä johtuen ainemäärät ja paistoajat ovat aina suurin piirtein. Miten sitä unohtaakin joka kerta katsoa kelloa kun nuo leipomukset uuniin tunkee :D


Taikina
200g voita
1dl fariinisokeria
1dl hienoa sokeria
3 kananmunaa
1rkl vaniljasokeria
2 1/4 dl jauhoja
1dl perunajauhoja
1,5tl leivinjauhetta
yhden sitruunan mehu ja raastettu kuori

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokerit. Vatkaa mukaan munat ja vaniljasokeri. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan. Lopuksi lisää sitruunan mehu ja kuori. Jaa muffinssivuokiin. Paista 175 asteessa 15-20 minuuttia ja valmista sillä aikaa sitruunatahna ja marenki.


Sitruunatahna
1dl sitruunamehua
3 keltuaista
1dl sokeria
1 sitruuna (mehu ja raastettu kuori)
2rkl maizenaa
1rkl voita

Keittele miedolla lämmöllä, kunnes seos on suurustunut. Anna hieman jäähtyä.

Marenki
3 valkuaista
1dl sokeria
(0,5tl omenaviinietikkaa)

Vatkaa valkuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää vatkatessa omenaviinietikka. Etikka ei ole välttämätön ja se vaikuttaa lähinnä vain valmiin marengin koostumukseen.

Kun olet saanut kuppikakut uunista levitä niiden päälle ensin tahna ja sitten pursota tai lusikoi päälle marenki. Paista vielä uunissa noin 7-10 minuuttia kunnes pinta on saanut kauniin värin.


tiistai 17. toukokuuta 2016

Hyvä päivä

Tiedättekö sen tunteen kun kaikki tuntuu kerrankin olevan mallillaan? Jo aamulla herätessä elämä tuntuu valoisalta ja mikään ei sillä hetkellä paina mieltä.

Meillä oli tänään sellainen päivä. Johtuneekohan se siitä, että tuo kaksijalkainen hampaaton herätyskello rupesi huhuilemaan vasta puoli kahdeksan sen normaalin kuuden sijaan? Vaiko siitä, että ulkona ei satanut ja kahvi ei kerrankin ollut lopussa? Koiralla oli vaihteeksi vatsa sekaisin ja lounastreffit ystävän kanssa peruuntuivat, mutta sekään ei jäänyt masentamaan. Ehtiihän sitä. Tuleehan näitä.

Tänään ei edes tapahtunut mitään ihmeellistä. Kahvittelua kavereiden kanssa, synttärilahjan metsästystä, kirppistelyä, vierailua isomummin luona ja ennen iltapuuroa puistoilua auringon vielä paistaessa. Paljon naurua sekä iloa ilman suurempia murheita tai kiukutteluja. Tämä on sitä meidän arkea parhaimmillaan. Tälläisiä päiviä lisää!

(Tähän loppuun vielä päivän räpsyjä kaikessa kauneudessaan :D)












Entä millainen on teidän hyvä päivä?

maanantai 16. toukokuuta 2016

18 x jatka lausetta...



En ymmärrä... miten tuosta koirasta voi lähteä noin pirusti karvaa! Vaikka joka päivä imuroi koko kämppä on täynnä isoja karvapalleroita ://

Seuraavaksi ajattelin... mennä keittelemään perheen pienelle puuroa

Viimeaikoina... olen yrittänyt nauttia viimeisistä päivistä ennen äitiysloman loppua

En osaa päättää... syönkö seuraavaksi mehujään vai mansikkajäätelöä. Vai ehkä molemmat?

Muistan ikuisesti... kun pieraisin äänekkäästi elokuvateatterissa kesken romanttisen rakkauskohtauksen

Päivän paras juttu... se, että lapsi nukkui yli 3 tunnin päikkärit ja sain sitä arvokasta omaa aikaa. Eli nukuin minäkin.

Noloa myöntää, mutta... kaupassa tuli Robinin biisi ja tajusin osaavani sanat ulkoa

Viikko sitten... päätin, että huomenna siivoan. No enpä ole vielä siivonnut, mutta jos huomenna sitten :DD


Kaikista pahinta on... kun iskee kauhea makeanhimo ja kaapista ei löydy mitään hyvää. Mietit jo hetken söisitkö pelkkää sokeria.

Salainen taitoni on... kehittää sitä hyvää tyhjästä sen makeanhimon kourissa

Jos saisin yhden toiveen se olisi... miljoona toivetta lisää!

Minulla on pakkomielle... haistella lapseni varpaita

Söin tänään... Kanasalaattia :o

Ärsyttävintä on... on kun menet vaunujen kanssa bussiin ja nuoriso on vallannut vaunuille tarkoitetun alueen pyöriensä kanssa, joten et mahdu mukaan!

Tekisi mieli... suklaata

Minusta on söpöä... kun tuo meidän tyttö röhkii nauraessaan

Hävetti... myöntää tuo elokuvateatterijuttu

Olenko ainoa, jonka mielestä... tuo OPn mainos missä vilahtelee vauvoja vauvojen perää pitäisi kieltää! Ei auta meitin vauvakuumeeseen...

Haaste bongattu ihanan Selinan blogista