keskiviikko 31. elokuuta 2016

PMS

"Kuukautisia edeltävä oireyhtymä eli premenstruaalioireyhtymä (PMS) tarkoittaa ennen kuukautisia esiintyviä psyykkisiä ja fyysisiä oireita, jotka haittaavat normaalia elämää. PMS:n syytä ei tiedetä, mutta se liittyy säännölliseen kuukautiskiertoon ja häviää vaihdevuosien alettua. Perimmäinen syy on edelleen tuntematon." Lähde: Terveyskirjasto

Eräänä aamuna huomaat kiukuttelevasi tyhjälle jääkaapille. Marssit suutuspäissäsi potkimaan nukkuvaa miestä: "Miksi et käynyt kaupassa?!". Miehen uninen vastaus kertoo, että olit edellisenä iltana vaatinut päästä itse tekemään ostokset, koska hän ei osaa ikinä ostaa niitä asioita mitä haluaisit. Valitat mennessäsi vielä kovaan ääneen kuinka joudut aina tekemään kaiken itse. Lyöt varpaasi keskelle olohuonetta jääneeseen lelulaatikkoon. Mielessäsi heität laatikon seinään. Itket kipeää varvasta, smoothieta joka nyt jäi saamatta sekä dramaattisesti huokailet kuinka elämä on perseestä ja sinä ikuinen uhri. Itket vähän lisää kipeätä alavatsaasi, karjuen komennat miehen sängystä vahtimaan lasta ja painelet kengän nauhat avoinna ostamaan suklaata. Turvottaa niin ettei housujen nappi mene kiinni. Kyllähän sen miehen nyt olisi pitänyt lukea ajatuksesi ja ostaa sitä suklaata valmiiksi kaappiin.

Kuulostaako tutulta? Kerran kuukaudessa elämä potkii päähän ja mikään ei mene niin kuin pitäisi. Ärsyttää, itkettää ja sattuukin vielä. Olet katkera koska mies ei joudu kokemaan mitään sellaista. Ihan vain huviksesi tekisi mieli jättää likainen side lavuaarin reunalle muistuttamaan toista mitä juuri käyt lävitse. Aamulla herätessäsi tajuat punaiset raidat lakanassa ja taas joudut pyykinpesuun. Huomaat petauspatjankin likaantuneen ja päätät omaa laiskuuttasi vain kääntää sen ympäri ja pestä myöhemmin. Nopeasti huomaat toisen puolen likatahroista päätellen tehneesi viime kuussa saman päätöksen. Eikö kuulostakkin hyvältä?

On se välillä vaan niin hienoa olla se vauvoja sisällään kasvattava osapuoli. Tällöin toivon, että vauvat vain laskeutuisivat haikaroiden kantamana taivaasta. Sitähän sanotaan, että äitiys ei ole helppoa. Mutta rehellisesti sanoen jos jokin on vaikeaa, niin se on olla ihan vaan nainen.

Jos kuulut tähän joukkioon jota tämä joka kuukautinen tapahtuma ei niinkään hetkauta: onnea sinulle! Jos taas kuulut meihin joiden maailma järkkyy samalla kun alapääsi vuotaa: et ole yksin. Bloginko pitäisi olla täynnä yksisarvisia ja sateenkaaria? Juuri näinä päivinä siihen ei vaan kykene, ymmärrätte varmaan! Ainiin ja selviytymiskeinoja tähän kaikkeen! Ei löydy.



Seuraattehan meitä myös Instagramissa :)

maanantai 29. elokuuta 2016

Saako toisen lasta komentaa?

Sehän menee vähän niin, että jokaisella meistä on oma tapansa kasvattaa lapsensa. Kasvatusasioista saa ja pitääkin keskustella, mutta toisen ilkeä arvostelu sekä päsmäröinti ei ole oikein. Näissä asioissahan ei ole vain sitä yhtä oikeaa tietä mitä kulkea.



Luin tuossa taannoin ihanan Matun postauksen hiekkalaatikkokäyttäytymisestä. Mehän ollaan vasta todella tuore näky meidän lähileikkarilla. Tyttö kun ei vielä edes kävele niin lähinnä keinutaan tai kökötetään hiekkalaatikon nurkalla ja itse pyrin parhaani mukaan estää tyttöä popsimasta kiloa hiekkaa. Olemme siis suhteellisen harmittomia sivusta seuraajia, mutta kuinka kauan? Kohtahan tuo tyttö saattaa olla yksi riiviö muiden joukossa. Pyöriä mudassa, heittelee hiekkaa muuallekkin kun suuhunsa ja heti mahdollisuuden tullen juoksee karkuun niin nopeasti kuin pikku jaloistaan pääsee. Joten sitä täytyy ruveta ihan todenteolla miettimään tätä omaa kasvatustapaansa. Missä menee raja? Mitä pienen voi sallia tekevän sen rajoissa että lapset ovat vain lapsia?

Pakko myöntää, että itse en ole turhan tarkka. Pikku asioista nipottaminen ei ole ikinä ollut se oma juttu, joten pyrin vaan elämään päivä kerrallaan nauttien siitä mitä se meidän eteen tuo. Mutta mielestäni harmin ja mielipahan tuottaminen toiselle on väärin. Niin lasten kuin aikuistenkin maailmassa löytyy kuitenkin se oikea ja väärä. Omaa lastaan saa ja pitääkin tietyissä tilanteissa ohjata oikeaan suuntaan. Joku tekee sen komentamalla, toinen vie keskittymisen toiseen asiaan kun taas toinen antaa olla ja toivoo, että lapsi oppii omista virheistään. Minullahan ei vielä juuri kokemusta kasvatuksesta löydy, joten en rupea spekuloimaan mikä näistä tavoista on paras.



Mutta entä jos käykin niin, että oma lapsesi tekee hallaa toiselle lapselle? Jos et näkisi kyseistä tilannetta, hyväksyisitkö että joku toinen vanhempi komentaa lastasi? Tai entä jos näkisitkin ja päättäisit olla puuttumatta asiaan ja joku toinen puuttuisi, kokisitko hänen astuvan varpaillesi? Lapsiakin on niin erilaisia. Nämä kaikista energisimmät tapaukset saattavat saada aikaan monenlaisia tilanteita esimerkiksi juuri siellä hiekkalaatikon reunalla.  Meneehän se niin, että jokainen äiti suojelee lastaan leijonaemon lailla ja siksi saattaa puuttua tilanteeseen jossa hänen lapseltaan viedään leluja tai heitellään hiekkalla. On lapsia jotka ovat hiljaisempia ja ujompia, joten eivät puolusta itseään jos toinen lapsi esimerkiksi lyö tai puree. Mutta juuri näiden eriävien kasvatusperiaatteiden takia itselläni on suuri kynnys sanoa mitään toisen lapselle. Onhan tietenkin ihan eri asia viedääkö lapselta lapio kourasta vai muksautetaanko sellaisella päähän, mutta varsinkin tuntemattoman ihmisen kanssa, et tunne hänen tapojaan. Sitä haluaisi kuitenkin kunnioittaa jokaisen omia valintoja omien lastensa kanssa. Joskus sitä toivoisi, että kasvatus olisi yksiselitteistä. Tai että jokainen lapsi kantaisi kylttiä "hei äitini uskoo vapaaseen kasvatukseen" tai "hei minua saa ja pitääkin komentaa". Olisihan se mahtavaa sanoa, että oma lapsi on fiksu ja hienokäytöksinen! Näin ei kuitenkaan aina ole, joten jokainen tavallaan pyrkiköön siihen, että siitä omasta lapsesta kasvaa hyvä ihminen.



Saako vieraat komentaa sinun lastasi?


Seuratkaahan meitä myös Instagramissa :)

lauantai 27. elokuuta 2016

Marjainen jugurttikakku

Oho jo toinen resepti viikon sisään! Välillä on vaan niitä kausia kun se leipominen maistuu enemmän kuin yleensä. Tällä kertaa aamupala on saanut uuden muodon kun kreikkalaisesta jugurtista ja marjoista loihdin kakun! Nami, melkein jopa "terveellistä"! :D

Pohja
140g digestive keksejä
70g voisulaa

Murskaa keksit ja sekoita joukkoon voi. Painele leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuuan pohjalle.

Täyte
2dl vispikermaa
500g kreikkalaista jugurttia
(1-2rkl tomusokeria)
Hunajaa
Marjoja (vadelmia, mustikoita, mansikoita, viinimarjoja...)
4 liivatetta

Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon jugurtti. Jos haluat kakkuun makeutta lisää joukkoon tomusokeria oman maun mukaan. Lämmitä tilkka maitoa/vettä liedellä, purista pehmenneistä liivatteista ylimääräinen vesi ja sekoita kuuman nesteen joukkoon. Valuta koko ajan sekoittaen jugurttiseoksen joukkoon. Kaada 1/3 seoksesta keksipohjan päälle. Ripottele ohut kerros marjoja ja oman maun mukaan juoksevaa hunajaa (itse käytin noin 1-2 rkl per kerros). Lisää taas 1/3 jugurttiseosta sekä ohut kerros marjoja sekä hieman hunajaa. Kaada loppu seos vuokaan, halutessasi laita päälle hieman hunajaa, peitä elmukelmulla ja laita vähintään muutamaksi tunniksi, mielellään yön yöksi jääkaappiin. Itsehän en jaksanut odottaa joten kakku oli 1,5h pakkasessa ja hyvä tuli! Koristele isolla kasalla marjoja ja nauti!


Seuraa meitä myös Instagramissa

torstai 25. elokuuta 2016

Vadelma-mangorahkakakut

Pitkästä aikaan laitetaan jakoon vähän reseptiä. Nämä herkulliset vadelma-mangorahkakakut onnistuvat myös kaltaiseltani säätäjältä ja eivät ole maultaan liian makeita! Kannattaa testata!


Pohja
120g digestive-keksejä
50g voita

Murskaa keksit sekä sulata voi ja sekoita keksimurun joukkoon. Jaa pieniin pahvisiin muffinssivuokiiin.

Täyte
3dl vispikermaa
1 prk mangorahkaa
2 prk mangopilttiä
4 liivatetta
Vadelmia

Laita liivatteet kylmään veteen pehmenemään. Jaa jokaiseen vuokaan keksipohjan päälle pari vadelmaa. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon rahka sekä piltit. Lämmitä tilkka maitoa liedellä ja sekoita pehmenneet liivatteet joukkoon. Lisää sulaneet liivatteet nopeasti sekoittaen kerma/rahka/piltti seoksen joukkoon ja jaa vuokiin vadelmien päälle. Lisää päälle vielä oman maun mukaan kasa vadelmia, sulje ilmatiiviisiin rasioihin ja anna olla yön yli jääkaapissa. 
Sitten vaan herkuttelemaan! Niin helppoa ja hyvää :)



Seuraattehan meitä myös Instagramissa

keskiviikko 24. elokuuta 2016

MIES! Näin selviät vauva-arjesta!

Paljon puhutaan vauva-ajan vaikeuksista. Väsymyksestä ja arjen ihmeistä selviäminen voi olla haastavaa! Joinain unettomina öinä usko omaan osaamiseen sekä jaksamiseen hiipuu ja kunnioitus koliikki-, kaksosten- jopa kolmoston- tai muuten vain haastavien lasten äitejä kohtaan kasvaa. Nämä arjen supersuorittajat ovat ihan oma tarinansa, mutta usein näiden ihmeidentekijöiden varjoon jää se toinen käsipari. Vauvavuosi on äidin lisäksi rankkaa myös monesta taloudesta löytyvälle toiselle osapuolelle, isälle. Eli hei kaikki miehet! Näin selviätte vauva-arjesta!

Kaikkihan lähtee synnytyksestä. Yleensä on turvallisinta olla hiljaa ja yrittää pysyä tajuissaan. Kun lapsi on saatu pihalle en suosittele heittämään "Oliko se nyt niin paha" tai "Voiko sinne ommella jokusen extra tikin?". Oman mielenterveyden kannalta kaikista parastahan on olla vilkuilematta kun ponnistuvaiheessa naisen alapää repeää tunnistamattomaksi, se saattaa seurata sinua uniisi.

Ajattelitko pitää varpajaiset äidin ollessa vielä sairaalassa vastasyntyneen kanssa? Kuka ei haluaisi juhlia uutta elämää, mutta kaamea kankkunen ei ole sitten hyväksyttävä syy nukkua koko seuraavaa päivää ja ilmestyä vasta illalla viihdyttämään äitiä sekä vauvaa.

Oliko naisesi ennen työn ja tuskan takana saada ulos vaatteista ja nyt hän kulkee kaiket päivät ympäri asuntoa tissit paljaana? Ihaile rauhassa maisemia mutta jos vauvan nukahtaessa äiti pyytää sinua tuomaan jääkaapista kaalinlehdet rintojensa päälle ne eivät ole esileikkiä varten, joten älä viettelevästi yritä pistää niitä poskeesi.

Jos tuoreen äidin alushousut ovat samaa luokkaa isoäitisi kanssa älä huolestu: tämä vaihe on ohimenevä. Tai sitten ei...

Kauppalistalla lukee aina suklaa. Aina.

Pidätä hengitystä kun vaihdat vaippaa!

Kun nainen selittää innoissaan kakan koostumuksesta, vauvan hassuista ilmeistä tai vaikka uudesta yöpuvusta, esitä edes että kiinnostaa.

Haluaisitko katsoa urheilua mutta nainen vaatii romanttista iltaa hömppäleffan siivittämänä? Tyydy kohtaloosi varsinkin jos synnytyksestä on jo useampi kuukausi. Sinullahan saattaa käydä jopa flaksi. Jos siirappinen ilta on ehdoton ei valita vatsakipua ja istahda vessaan katsomaan matsi puhelimella. Mutta muista kuulokkeet!

Jos saat äidin vihat niskaan jostain asiasta mitä et tehnyt tai teit väärin pyydä vain nöyrästi anteeksi. Ei väliä kumpi on oikeassa, mutta hormoonihirviön kanssa ei parana ruveta väittelemään.

Tulet rankan työpäivän jälkeen kotiin keskelle sirkusta. Vaihteeksi alkaa riita kotitöistä. Älä missään nimessä vedä korttia "Joudun käymään töissä ja sinä vaan lorvit täällä kaiket päivät". Saarnalle siitä kuinka "äitiysloma ei ole lomaa" ei nimittäin heti näy loppua.

Lopuksi pidä hatustasi kiinni ja koita kestää! Niin moni muukin ennen sinua on selvinnyt vauvavuodesta hengissä ja niin varmasti sinäkin.



Löytyykö keltään muita hyviä vinkkejä tuoreelle tai vähemmän tuoreelle isälle?



Seuraattehan meitä myös Instagramissa :)

maanantai 22. elokuuta 2016

Jättäisitkö lapsen yksin hotellihuoneeseen?

Täällä blogin puolella jo mainitsinkin meidän viime viikkoisesta reissusta Helsinkiin. Menomatkalla kuulin puolella korvalla keskustelun liittyen ilmeisesti koko perheen lomamatkaan. Keskustelun osapuolet puhuivat innoissaan hotellin hyvistä juomista ja maittavasta ruuasta. Eräs pieni lause jäi kuitenkin pyörimään mieleeni: "Sitten kun lapset nukahtivat lähdettiin illalliselle". Ilmeisesti vanhemmat olivat vuorotellen käyneet huoneessa tarkastamassa tilanteen, mutta muutaako se mitään? Onko se ihan ok jättää lapset nukkumaan keskenään hotellihuoneeseen?
Varmasti myös monelle muulle tulee heti mieleen tämä vuosia sitten tapahtunut surullisen kuuluisa Madeleinen tapaus. Kukaanhan ei osaa sanoa mitä tälle pienelle tapahtui sillä aikaa kun vanhemmat illastivat viereisessä ravintolassa. Vertauksenahan tämä on hyvin ääripäästä, mutta tältäkin suurelta murhenäytelmältä oltaisiin säästytty jos illallinen olisi ollut päivällinen lasten kanssa ja ilta/yö oltaisiin vietetty koko perhe huoneessa nukkuen tai vaikka tuijottaen televisiota. Jokainen meistä tekee omat päätöksensä ja joutuu kantamaan niistä vastuun. Harmi, että aina ei mene nallekarkit tasan ja joku joutuu kärsimään.

Ymmärrettäväähän se on, että myös äiti ja isä kaipaavat omaa aikaa. Loma lasten kanssa ei ehkä aina tunnu lomalta, mutta sen kanssa on vaan elettävä. Itseppä mentiin lisääntymään. Nuo välillä niin ärsyttävät pienokaiset ovat kuitenkin tärkeintä mitä meillä on. Miksi riskeerata mitään rauhassa syödyn pihvin ja punaviinilasin takia, kun ikinä ei tiedä mitä voi tapahtua? Tällä meidän Helsingin reissulla, kun viimein sain tytön nukkumaan kieltämättä rauhassa nautittu lasillinen kuulosti hyvältä, mutta enhän minä kotonakaan lähde lähibaariin ja jätä lasta yksin kotiin. Entä jos syttyisi vaikka tulipalo? Tyydyin tuijottamaan Criminal Mindsia ja nukahtamaan kuola poskella kuunnellen pinnasängystä kuuluvaa hiljaista tuhinaa.
Kenenkään valintoja en halua tuomita. Tehköön jokainen mikä tuntuu oikealta, mutta jättäisitkö sinä oman lapsesi yksinään hotellihuoneeseen?

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Viime päivinä

Heh, muutaman päivän blogihiljaisuushan tästä tuli. Mennyt viikko on mennyt aikas haipakkaa töiden ja reissaamisen merkeissä. Mielessä pyörii viikon päästä alkava kesäloma (jeeeee) sekä lähestyvä lapsen 1- vuotis syntymäpäivä (jäiks). Synttäreiden teemaa en ole vieläkään saanut päätettyä, joten tapani mukaan kaikki järjestely jää taas ihan viime hetkille.
Keskiviikosta torstaihin oltiin Elisen kanssa ihmettelemässä vähän suurkaupungin sykettä, kun juna kyyditsi meidät pääkaupunkiseudulle. Tulihan tsekattua Vimman uusi myymälä ja poistuttua sieltä taas hieman köyhempänä. Iltapäivä seikkailtiinkin ympäri keskustaa ihanassa seurassa metsästäen leikkipuistoa. Kehnoksi yritykseksihän se jäi. Yö meni rauhallisissa merkeissä Sokos Hotellissa yöpyen, kun lapsikin nukkui kuin tukki.
Perjantai oli taas niitä päiviä. Aamukahvit syliin, kengännauhoihin kompurointia sekä hissiin jumittuminen olivat vain alkua tälle hyvinkin surullisen hauskalle päivälle jolle ei näkynyt loppua. Lauantai menikin perjantaista toipuessa ja tänään on nautittu ihanasta vapaapäivästä My Little Ponyn merkeissä. Kohta pitäisi lähteä ystävän kanssa lenkille (voi kyllä!) ja illemmalla toisen kanssa istuskelemaan sekä puimaan tätä ihmeellistä elämää. 

Eli välillä vähän kuulumisiakin ilman päätä tai häntää. On se elämä sitten jännittävää. Toivottavasti teidän kaikkien viikko sujui hyvissä merkeissä!

tiistai 16. elokuuta 2016

Kirje raskaana olevalle itselleni

Hei

Kirjoitan sinulle elokuussa 2016. Tätä lukiessasi elät 2015 vuoden alkua ja olet juuri viikko sitten saanut tietää olevasi raskaana. Tämä pieni ihmisen alku on nyt rikastuttanut elämääsi vuoden verran. Vauva-aika siis rupeaa olemaan taputeltu ja selvisit siitä yhtenä kappaleena. Onnea! Tiedän, että juuri nyt pääsi on täynnä kysymyksiä, hämmennystä, epävarmuutta ja jännitystä tulevasta. Älä kuitenkaan murehdi! Asioilla on tapana järjestyä. Tiedäthän sinä sen.

Haluaisit kuuluttaa koko maailmalle tätä uutta elämänalkua. Pelko mahdollisesta vauvan menetyksestä kuitenkin pelottaa sen verran paljon, että pysyt hiljaa mahdollisimman pitkää. Se on ihan okei. Mikään ei ole kamalampaa kun muiden hiljaiset säälivät katseet, jos jokin menee pieleen. Varo kuitenkin myös niitä muutamia kenelle asiaa hehkutat! On paljon persoonia, jotka pitävät vähän liikaa muiden asioiden jauhamisesta ja on tärkeää, että tietyt ihmiset saavat tietää asiasta sinulta itseltäsi. Ympäröi itsesi niillä luotettavilla ystävillä sekä läheisillä ja pidä heistä kiinni myös silloin kuin tekisi mieli käpertyä kuoreesi.

Mikään ei ole ihanempaa kuin pienten söpöjen vaatteiden hipelöiminen! Malta kuitenkin hieman. Vastasyntynyt kasvaa hurjaa vauhtia ja ne kaikista suloisimmat 50 kokoiset vaatteet ovat aikalailla turha panostuksen kohde. Käytä rahasi vaikka mielummin kunnon imetysvaatteisiin, niistä olisi ollut hyötyä. Ja se fanaattinen tuttien ostelu? Lopeta heti! Niistä ei tule olemaan mitään iloa,

Pakonomainen tarve kuulostella kroppaasi kuuluu raskauteen. Jokainen pieni vihlaisu tai outo olo ei kuitenkaan tarkoita, että jokin olisi vialla. Ei tarvetta olla hysteerinen. Ja usko tai älä: tiedät kyllä milloin synnytys käynnistyy. Se saattaa alkuun tuntua kivuliaalta ja pitkältä hommalta, mutta heti kuin opit hieman rentoutumaan rupeaa tapahtumaan. Muista luottaa itseesi! Ponnista silloin kuin kehosi sinulle sen kertoo eikä silloin kuin kätilö sanoo. Kannustukseksi: sattuuhan se helvetisti, mutta voisi olla pahempikin. Muista ottaa synnärille niiden 20 suklaalevyn lisäksi hammasharja sekä imetysliivit.

Mikään ei ole ihanempaa kuin vauvakupla. Välillä kuitenkin tässä kuplassakin myrskyää. Yritä pysyä positiivisena! Tiedän, että ensimmäiset yöt menee kuulostellen hengittääkö pieni ja jokainen itketty ilta tuntuu vuodelta. Välillä tekisi mieli hakata omaa päätä seinään ja huutaa niin kovaa kuin pystyy, mutta se on vaan pieni osa sitä kaikkea. Uskaltaudu vain sanomaan ääneen jos aina ei meinaa jaksaa. Vauvavuodesta jää kuitenkin mieleen vain kaikki onnistumiset sekä naurut. Se vuosi menee liian nopeasti.

Terveisin: Sinä


Onko teillä jotain mitä haluaisitte sanoa ensimmäistä lasta odottavalle itsellenne?


Seuraa meitä myös INSTAGRAMISSA

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Kun lapseni melkein söi tampoonin

Voi tätä ihanan kamalaa arkea. Muistan vielä ajan kun oli ihana tulla töistä kotiin ja nostaa jalat sohvalle. Hetki vain olla möllöttää ja nauttia hiljaisuudesta. Tämähän on kuitenkin ollutta sekä mennyttä ja nykyään hiljainen hetki kotona on lähinnä vähän pelottavaa. Töiden jälkeen alkaa armoton kirjojen selailu, leikkiminen sekä puistoilu ja tuon hiljaisuuden laskeutuessa piilosleikki. Tämä leikkihän yleensä johtaa revittyihin aikakausilehtiin, naamaan koirankupissa tai niin kuin jo toista kertaa viikon sisään tamppoonin kaivamiseen pienen suusta.



Lauantai iltaan mennessä näytti koko kämppä kuin pommin jäljiltä. Iltapesun jälkeen vaippaa hakiessani ehti lapsi pissata matolle ja läpsytellä aikaansaannostaan kädellään. Pian, tällä kertaa vähemmällä taistelulla laskeutui rauha maahan kun lapsi nukkui. Oli aika ruveta siivoamaan. Tätähän en viimeaikoina ole jaksanut juuri harrastaa, lähinnä kai siksi kun tiedän kämpän näyttävän heti seuraavana aamupäivänä täysin samalle. Joten tässä vaiheessa vedin muutamat tanssiliikkeet fiilistellen omaa aikaani, rapsutin syöttötuolista kuivuneet puuronjämät ja poukkoilin ympäri kämppää etsien piilotettua puhelintani sekä sitä jemma-nimistä paikkaa josta lapsi kaivaa niitä tampooneja.



Kellon näyttäessä yli kymmentä fiksu ihminen menisi nukkumaan jotta jaksaa saman rumban taas seuraavana päivänä. Jotenkin sitä kuitenkin haluaa vaalia niitä vapaita hetkiä, joten tulitikut silmissä sinnitellään hereillä touhuten jotain muka tärkeää. Puolen yön jälkeen kun vihdoin laskin pääni tyynyyn ja suljin silmäni, alkoi pinnasängystä kuulumaan tyytymätöntä kitinää. Kitinä muuttui pian itkuksi ja jouduin nousemaan ylös. Nostin lapsen viereen joka vuoroin itki ja vuoroin huokaisi sekä sulki silmänsä. Tätä ja jatkuvaa pyörimistä jatkui aamuyöhön asti, joten muistoksi tästäkin "hyvin" nukutusta yöstä silmäpussit sekä vekki alahuulessa kun toinen löi unissaan päällään minua naamaan.

Aamun valjetessa lapsi heräsi iloisena naureskellen ilman merkkiäkään yökiukuista. Itse puolikoomassa kiikutin lapsen olohuoneen lattialle keskelle eilen sittenkin siivoamatta jäänyttä lelumerta ja raahasin oman takapuoleni sohvalle. Keräsin hetken voimia kunnes vaativa huitaisu kaukosäätimellä päähän nosti jaloilleen ja kohti puuron keittoa.



Mites teidän viikonloppu meni?

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Jos en olisi äiti...


...olisin jo todennäköisesti palannut takaisin koulun penkille

...näin pikkulauantain ja kesän kunniaksi olisin ulkona kavereideni kanssa juomassa viiniä

...en osaisi arvostaa kunnon yöunia

...en olisi ikinä kiinnostunut omasta yleisestä hyvinvoinnistani (jee kehokuurin eka päivä melkein taputeltu, siitä lisää myöhemmin)

...minulla ei olisi raskauden jäljiltä oudon näköistä napaa ja löysää mahanahkaa 

...en olisi ikinä ruvennut harrastamaan leipomista (nyt kyllä ihmettelen miten en oikeasti paina jo 150kg)

...olisin varmasti jo laitattanut kauniit korppikotkankynnet näiden nakkisormieni jatkeeksi


...minulla olisi edelleen napakoru

...ihmettelisin hieman tuomitsevaan sävyyn mitään merkkivillityksiä ja nyt olenkin monenkin lastenvaatemerkin superfani

...olisi minulla enemmän rahaa säästössä (niin kiitos vain lastenvaatehulluus)

...en osaisi nimetä yhtään My Little Ponya (nykyinen lemppari Pinkie Pie)

...en olisi ikinä aloittanut bloggaamista

...enkä olisi vieläkään facebookissa

...enkä olisi tutustunut isoon kasaan ihania äiti-ihmisiä 


Mutta ennen kaikkea jos en olisi äiti, yrittäisin varmasti kaikkeni tullakseni sellaiseksi!

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Ei raskauden vaan itsensä runtelema

Eikö olisi kiva jos voisi syyttää aina jotain muuta omista teoistaan? Jos voisi pestä kätensä tilanteesta johon on päädytty ihan omien valintojensa seurauksena? Jossain vaiheessa elämäänsä meistä jokaisen tulisi hetkeksi pysähtyä tuijottamaan omaa peilikuvaansa ja kysyä itseltään: "Voinko minä hyvin?"

Olen täällä blogissa aikaisemmin maininnut olevani kunnon sokerihiiri. Kaikkien pullanmussuttajien äiti ja laiskakin vielä. Olen vielä jopa pitkään ollut sujut sen kanssa. Juostessani eivät pompi tissit, vaan maha sekä takapuoli ja olen hyväksynyt itseni juuri sellaisena. Jokainen meistä on omalla tavallaan kaunis ja täydellinen juuri sellaisena kun on, mutta välillähän se on helvetin vaikea muistaa. Ja jossain vaiheessa tulee vain siihen pisteeseen jossa on pakko valita. Lopetanko itseni arvostelun ja elän elämääni täysillä vai lopetanko jossittelun ja teen asialle jotain.

Sitähän sanotaan, että hyvä olo näkyy ja tuntuu. Tähän minä nyt pyrin. Löytämään se henkisen hyvän olon ja ehkä tätä kautta näkemään sen myös katsoessani peilistä. Oman kroppani ikä on tällä hetkellä 37! Se on seitsemän vuotta vanhempi kuin esimerkiksi omalla äidilläni. Voisinhan syyttää tästä sitä, että olin vielä vuosi sitten raskaana. Voisin sanoa, että kaikki nämä valvotut yöt ja itketyt itkut ovat sen aiheuttaneet. Mutta ei. Raskaus ei tunkenut suuhuni kokonaista suklaalevyä tai pakottanut minua mäkkäriin. Se ei myöskään estänyt minua synnytyksestä toipumisen jälkeen nousemaan sohvalta pidemmälle kuin jääkaapille. Yhtään raskauden tuomaa kehonmuutosta sekä rasitusta vähättelemättä minähän tein tuon kaiken aivan itse.

Vähän kaikki tai ei mitään ihmisenä en lähde nyt vain pikkuhiljaa muuttamaan ruokailutottumuksiani, vaan nyt kun mennään eikä meinata aloitetaan kunnon kehon puhdistus kehokuurilla! Jo pelkästä uteliaisuudesta ja näyttämisen halusta tämä mamma aloittaa 10.8. tämän 28 päivän prosessin jona aikana toivottavasti yleinen hyvinvointi paranee (ja plussana jos jopa muutama kilo lähtee). Saa nähä miten tästä selvitään.



p.s. vaikka edistymisestäni tänne tulen päivittelemäänkin, tästä ei ole tulossa mikään hyvinvointi/fitnessblogi :D


Seuratkaahan meitä myös Instagramissa

lauantai 6. elokuuta 2016

Vauvavuoden tarvikelista

Meidän vauvavuosi rupeaa kohta olemaan taputeltu. Nyt monena päivänä onkin mielessään tullut palattua ajassa taaksepäin. Pakattua pois pieniä vaatteita ja jo turhaksi käyneitä tarvikkeita. Kaikkea rojua sitä on tullut osteltua! Jokainen tietää, että vauva tarvitsee vaippoja, ruokaa ja vaatteita sekä hurjasti rakkautta ja hellyyttä, mutta mille muulle onkaan meillä ollut tarvetta.


Yhdistelmävaunut: Se vaunukopan käyttöaika on aika minimaalisen pieni. Meillä jo neljän kuukauden ikäisenä piti hieman nostaa selkänojaa jotta tyttö näki maailmaa tai muuten tuli huutoitku. Viiden kuukauden ikäisenä tuli jo neuvolasta siunaus, että näin jäntevää tyttöä saa minimaalisen pieniä aikoja istuttaa joten selkänoja nousi taas hitusen lisää. Kuuden kuukauden ikäisenä selkänoja sitten nousi istuma-asentoon ja se oli menoa se.

Sitteri: Oli aikoja kun tyttö ei viihtynyt ollenkaan lattialla. Pyykkiä oli kuitenkin joskus pestävä ja ruokaa laitettava joten sitteri toimi niiden hetkien pelastajana. Tähän vempeleeseen en kuitenkaan rupeisi tuhlaamaan suuria summia, kun oli sen käyttöaika ainakin meillä aika lyhyt.

Leikkimatto: Ja taas heti kun se lattialla makoilu rupesi maistumaan oli tämä kultaakin kalliimpi. Vauva viihtyi siinä todella pitkiä aikoja ja äiti sai rauhassa vaikka kaivella varpaitaan.

Rintapumppu: Maitoa tuli yli äyräiden. Pakkanen täynnä maitoa ja mieskin pääsi syöttämään. Eli aikas jees. Ja eipähän tarvinnut liian täysiä rintoja puristella lavuaarin yllä vaan tyhjennyksen pystyi tekemään mukavasti sohvalta käsin.



Keinutassut: Tiedättekö sen tunteen kun ties monetta tuntia yrität nukuttaa pientä tissihirmua ja heti kun muka nukahtaneen nyytin nostaa rinnalta alkaa järjetön hamuilu sekä kitinä. Sitten loppujen lopuksi kun toinen viimein nukahtaa pidätät hengitystä siirtäessäsi hänet hiiren hiljaa pois sylistäsi ja heti kun lasket sänkyyn alkaa levoton vääntely ja koko homma alkaa alusta. No näiden hetkien pelastaja noli meillä nuo keinutassut! Niiden avulla kun sai varovasti heilutettua sänkyä ja puoliksi hereillä olevan vauvan takaisin uneen.

Kosteuspyyhkeet: Jokainen äiti tietää näiden olevan paras keksintö ikinä! Näitä menee varmaan paketti päivässä ja suurin osa ihan muuhun kun lapsen hoitoon.

Suklaa: Paljonhan se vauva tarvitsee tavaraa, mutta tätä äiti tarvitsee selvitäkseen vauvavuodesta! Huonosti nukutut yöt, stressi, yksinäisyys ja laiskuus tehdä itselleen ruokaa korjaantuvat palalla(levyllisellä) suklaata! Imetysmaratoneihin suklaan kaveriksi vielä netflix pyörimään niin hyvä tulee. Ja hei ihan kuin olisin joskus kuullut, että suklaa saa naisessa aikaan samoja mielihyvähormoneja kuin seksi ;)

Mies: Olihan siitä apua...




Ja milles ei juurikaan ollut käyttöä?:

Tutit: No eipä syönyt ei. Ei vaikka kuinka yritettiin. Nyt kun miettii niin hyvinhän sitä selvittiin ilman eipä tarvitse vieroittaa moisesta, mutta kyllä sitä muutaman kerran esim. autossa olisi toivonut tutin kelpaavan.

Mobile: Meillä sänky on nukkumista varten. Ei siellä tuijotella mitään roikkuvia leluja. Ei vaikka siinä toivossa, että se auttaisi lasta nukahtamaan moisen ostinkin. Meillä mobilen soittama sävelmä on aina enemmän villinnyt kuin rauhoittanut eikä lapsi ole ollut muutenkaan koko kyhäelmästä yhtään kiinnostunut. Kaikista pahin on kuitenkin ollut näiden itkuntäyteisten öiden päätteeksi kun saat lapsen vihdoin nukahtamaan syliisi ja yrität hiljaa laskea sänkyynsä on tuo vempele pahasti tiellä! Jos jotain hyvää pitää keksiä onhan ne aika söpön näköisiä ja kiva sisustuselementti.

Talkki: Yksi purkki sitä meiltä löytyy ja sekin vieläkin avaamaton. Tälle olisi toisaalta voinut olla käyttöä jos riesana olisi ollut vaippaihottuma ynm.

Kantokoppa: Se siis mikä tuli vaunujen mukana. Edelleen käyttämättömänä sängyn alle ahdettuna. Mihinköhän tarkoitukseen se edes on?


Nämähän ovat vaan muutamia poimintoja kaiken vauvakrääsän keskeltä. Tarvitaahan sitä pinnasänky, kaukalo, amme, tuttipulloja... Mutta kun tuota kaikkea rojua rupeaisi luettelemaan en saisi tätä listaa ikinä valmiiksi.



Mikäs teidän mielestänne oli vauvavuoden tarpeellisin ostos?



Seuratkaahan meitä myös Instagramissa


keskiviikko 3. elokuuta 2016

Lapsen kanssa terassille

Näin kesälomien pyöriessä on monella vihdoinkin mahdollisuus viettää aikaa ihan vain perheen kesken. Linnanmäet ja Muumimaailmat ovat mahtavaa ajanvietettä, mutta ei niissäkään voi joka ainoana kesäpäivänä pyöriä. Aurinko ja lämmin ilma ajavat vanhemmat lapsineen ulos raittiiseen ulkoilmaan ja kun lähipuisto ja taloyhtiön grillikatos rupeavat olemaan liian nähtyjä on aika keksiä uusia vierailupaikkoja.


Ennen lasta oli aina helppo lähteä terassille. Istuskella kavereiden kanssa, juoda milloin jääteetä milloin siideriä tai syöden lounasta. Kuunnellen hyvää musiikkia, räkättäen ääneen ja paeten ampiaisia. Nyt kun mukana pyörii kuitenkin tuo alle vuoden ikäinen tytön tyllerö herää kysymys voiko tätä enään tehdä? Onko lapsen paikka terassilla?

Jokainen maalaisjärkeä omaava tietää ettei pientä lasta voi istuttaa suoraan paahtavan auringon armoille ja siiderin lipitys sekä mahdollinen tupakointi tulisi jättää niihin lapsivapaisiin reissuihin. Mutta eikö lapsen kanssa voi käydä terassilla vaikka muumilimulla tai jäätelöllä (jos lapsi on siis jo sen ikäinen, että näitä harrastaa)? Vai onko se niin, ettei se vain ole yksinkertaisesti soveliasta raahata lasta mukaan terassille?


Mielestäni tämäkin riippuu paljonkin terassista. En ikinä veisi lastani kännisten ihmisten keskelle kuuntelemaan örvellystä ja seuraamaan vierestä kun joku puhaltelee röökinsä savut suoraan lapsen naamaan. Lounasaikaan taas ollaan muutamankin kerran istuttu ravintolan terassilla syöden ja tuijotellen ihmisiä. Tähänkin päätökseen on varmasti vaikuttanut hurjasti se, että läheltä nyt sattuu löytymään hyvän ruokapaikan varjoinen terassi, jossa jos ikinä sattuu istumaan lisäksemme ketään muita, ovat hekin vain ruokailemassa.

Vai olenko minäkin nyt vain hieman takakireä sekä kapeakatseinen? Onko se päivän selvää että tottakai lapsen voi ottaa mukaan minne vain? Ei ole vain kerran tai kaksi, kun olen törmännyt alle kouluikäisiin lapsiin istumassa terassilla. Samaan seurueeseen on saattanut kuulua jopa pari vähän enemmän sitä alkoa nauttinutta yksilöä ja tämä pieni lapsi on istunut syvällä tuolissaan tuijottelemassa limsalasiaan. Kesästä saa ja kuuluukin nauttia eikä mielestäni siinä oluenkaan juonnissa mitään tuomittavaa ole, kunhan se tehdään ihan aikuisten kesken. Illat pimenevät sekä viilenevät jo nopsaan ja pieni lapsi kun ei kykene ymmärtämään äidin tai isän humalatilaa saattaa hän hämmennyksissään tyytyä vain kipristelemään pieniä, kylmiä, pelkästään sandaalien suojaamia varpaitaan.


Onko lapsen paikka terassilla?


Seuratkaa meitä myös instagramissa 

tiistai 2. elokuuta 2016

Se jokin meidät yhdisti

Lauantaina oli vihdoin se kauan odotettu päivä, nimittäin meidän kaksplus- porukan blogitapaaminen! Kyllähän näitä tämän tytön ensimmäisiä blogipippaloita odotettiin kuin kuuta nousevaa jännitys korkealla ja kuumotusta korvissa. Mikä fiilis kun pääsee tapaamaan naisia joiden blogeja on tullut luettua vähän enemmän ja vähemmän! Joiden kanssa on käyty pitkiä whatsapp- keskusteluja yömyöhään saakka, tsempattu toinen toisiamme ja vaihdeltu kommentteja.




Vaikka tapaaminen onkin ollut tiedossa jo jonkin aikaa aloitettiin järjestelyt vasta alle kaksi viikkoa ennen sovittua juhlapäivää. Kai se on siksi kun me äidit nyt ollaa vain niin hurjaa porukkaa ja halutaan pitää elämä jännittävänä? Täytyy vain ihailla minkälaisen työn muutamat meistä tekivätkään ja saivat hankittua hulpeat tilat ja mahtavat tarjoilut goodiepageja unohtamatta! Tälläinen ummikko ei voi kuin katsella huuli pyöreänä ja ihailla aikaansaannoksia.



Juhlapaikaksihan valikoitui ylellinen Hotel Kämp! Saatiin käyttöömme Mannerheim-sviitti joka oli kuin hyppy ajassa taaksepäin. Niin hienot puitteet saivat minut hieman häpeämään tennareitani, mutta onneksi mukavassa ilmapiirissä pikkuviat unohtuivat nopeasti. Ekbergin kolmioleipiä mussuttaessa ja Pihamaan Viinitilan juomia hörppiessä sviitin tilavat tilat täyttyivät puheensorinasta ja naurusta. Nautittiin päivästä prinsessoina ilman jaloissa pyöriviä lapsia, tutustuttiin ja luotiin uusia ystävyyssuhteita. Vaikka meitä oli paikalla hyvinkin erilaisia ihmisiä jotka kaksplus on tuonut yhteen, oli tunnelma katossa!


Kiitos meidän ihanalle järjestelijätiimille tekemästänne työstä! Kiitos mahtaville yhteistyökumppaneille kun lähditte mukaan, kiitos Tonille kuvista ja ennen kaikkea kiitos kaikille osallistuneille, jotka saivat minutkin tuntemaan kuuluvani joukkoon!





Lue tapaamisesta myös: