keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Sinua muistellen (koska oot niin ihana)

Jatkuvasti kuulee äitien suusta kauhistelua siitä kuinka aika kuluu liian nopeasti. Päivät kiitävät ohi hurjaa kiitoa, muuttuvat viikoiksi ja pian vuosiksi. Lapset kasvaa sekä kehittyy ja arjen haasteet väistyvät vain tehdäkseen tilaa uusille. Pienet onnistumiset sekä ilonaiheet tuovat mukanaan onnellisia hetkiä mutta aikanaan nekin jäävät vain kaukaisiksi muistoiksi. Ja muistothan haalistuvat turhan nopeasti. Elämä tuo jatkuvasti mukanaan kaikkea uutta sekä ihmeellistä ja mennyt on mennyttä.



Välillä on kuitenkin tärkeää palata niihin pieniin tärkeisiin hetkiin. Niihin elämän käännekohtiin jotka aikanaan saivat sinut hyppimään innostuksesta tai tuntemaan ylpeyttä. Muisti ei kuitenkaan ole tietokoneen tiedosto josta löytyy hakukenttä tällaisia hetkiä varten. Siksi onkin hyvä taltioida muistiin nämä pienet onnistumiset. Itsellesi sopivalla tavalla kuvien tai tekstin muodossa luoda itsellesi paikka jossa palata ihailemaan vaikka niitä lapsesi ensiaskeleita.



Jos et ole innostunut videopäiväkirjoista tai sanelukoneista mihin onkaan parempi koota tärkeät muistot kuin vauvakirjaan. Itselläni vain sattui olemaan ongelmana ettei mikään vauvakirja meinannut tuntua omalta. Huuli pyöreänä tuijotteli tyhjiä sivuja ja mietti mitä tähän kuuluukaan kirjoittaa. Mutta eräänä päivänä somen ihmeellisessä maailmassa tuli vastaan jotain ihan erilaista: Oot niin ihana- vauvakirja. Kirja joka ei sisältänyt erikoisia kuvituksia ja jonka sivut sai järjesteltyä haluamaansa järjestykseen. Tämähän ratkaisi ongelmani ja pääsin toteuttamaan itseäni juuri niin kuin itse halusin.



Vauvakirjan täyttö ei ehkä ole kaikkia varten. Toiset taas jaksavat tehdä niin ensimmäisen lapsen kohdalla ja siitä seuraavien kanssa jää se hieman unholaan. Mutta miksi et loisi itsellesi muistojen polkua niihin ilon hetkiin. Antaisi mahdollisuutta myös lapsellesi jonain päivänä palata hänen elämänsä suuriin onnistumisiin, ehkä jopa kompastuskiviin ja hetkiin joista jokainen omalla tavallaan on tehnyt hänestä ihmisen joka hän on tänä päivänä. Elämä on lyhyt ja se etenee nopeasti. Tietenkin on tärkeää kulkea nokka kohti tulevaa, saappaat mielellään oikeissa jaloissa ja jättää menneisyydessä vellominen väliin. Muistot ovat kuitenkin kultaakin kalliimpia ja onko mitään parempaa kuin silloin tällöin hymy huulilla palata siihen hetkeen kun lapsesi kutsui sinua ensimmäisen kerran äidiksi.



Onkos teistä kellään enään omaa vauvakirjaanne tallella? Entä oletteko täytelleet moista omalle lapsellenne?


Vauvakirja saatu yheistyössä Oot niin ihana kanssa


torstai 17. marraskuuta 2016

Epämääräisen lätinän kruunaamaton kuningas

Heii pitkästä aikaan! Blogi on elellyt tässä hiljaiseloa jo jonkin aikaa ja pikkuhiljaa rupeaa täällä postausvimma taas nostelemaan päätään. Päivät ovat kuluneet ohi huomaamatta mukavasti sohvannurkassa netflixin siivittäminä ja joka päivä paluu kirjoittamisen ääreen on tuntunut aina vaan työläämmältä. Mutta tästä se taas lähtee! Tauko teki hyvää ja nyt onkin kiva palailla höpöttelemään omia enemmän ja vähemmän järkeviä päähänpistojani teidän riesaksenne. 


Täällä elellään keskellä tauti kierrettä. Ensin kiusana oli enterorokko ja muutaman terveen päivän jälkeen näyttää flunssa iskeneen tähän talouteen. Löytyypähän hyvä syy istuskella juoden glögiä ja kaivellen varpaita. Kaikessa rauhassa vähän stressata joulusta ja potea huonoa omatuntoa suklaakalenterista joka tuli kokonaan popsittua naamariin näin marraskuun puolessa välissä. Joskus olen myös kuullut puhattavan joulusiivouksesta mutta näin fiksuna tyttönä ajattelin siirtää sen suosiolla esimerkiksi vuoden vaihteeseen toivoen sen pienentävän kinkun mättämisen jälkeistä vatsamakkaraa.


Ihmisenä joka voisi lätistä postauksen verran siitä, kuinka ketsuppi ei kuulu makaroonilaatikkoon ja miksi sohvatyynyyn on nykyään jäänyt pysyvä takapuolen kuva, voisin kirjoitella pidemmänkin setin tälläistä ihan täysin aiheetonta juttua. Jostain se täytyy kuitenkin aloittaa joten sanonpa vaan, että hengissä ollaan ja palattu sorvin ääreen. Edelleen pää pilvissä, eriparisukissa ja homma hanskassa mutta hanskat toistuvasti hukassa.


Mitäs ruudun sille puolelle kuuluu?