keskiviikko 8. marraskuuta 2017

#fashionwithamission (+arvontavinkki)

yhteistyössä Kaiko Clothing



Meistä jokainen tekee lukuisia valintoja päivittäin. Minkä väriset sukat laitat jalkaasi, mitä ostat kaupasta, katsot telkkarista tai vastaat sille herttaiselle rouvalle joka yrittää tarjota sinulle Herätkää- lehteä iltalukemiseksi. Jotkut valinnat ovat vaikeampia kuin toiset ja joidenkin valintojen seuraukset kantavat pidemmälle kuin toisten. Välillä on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään kuinka omat päätöksesi vaikuttavat muihin ihmisiin. Ihan pienillä valinnoilla saattaa olla suurikin vaikutus jonkun toisen elämään. Ehkä ostat luomua, kierrätät, suosit julkisia omalla autolla liikkumisen sijaa tai tiputat vaihtorahasi punaisen ristin keräykseen. Pienestä se on kiinni.



Kaiko Clothing on suomalainen, lastenvaatteita valmistava yritys joka panostaa laadukkaisiin sekä kauniisiin, eettisesti valmistettuihin tuotteisiin. Heidän mottonsa #fashionwithamission kertookin kaiken, sillä myytyjen vaatteiden tuotosta lahjoitetaan 7% naisten ja lasten kouluttamiseen kehitysmaissa. Jokainen yhtään meidän elämää seuraillut tietää, että olen innokas lastenvaateharrastaja ja pidän kauniista asioista. Siksi onkin hienoa että on olemassa jotain mitä kannattamalla pystyn toteuttamaan itseäni sekä samalla olla osana toisten auttamista. Kuulostaa ehkä kornilta mutta välillä on mukava ajatella kuinka omilla valinnoillasi pystyt tukemaan jotain hyvää. Sen lisäksi että yrityksen takana on tavoite auttaa apua tarvitsevia, ei itse vaatteetkaan jää vain kauniiksi ajatukseksi. Kahden lapsen kaaoksessa, keskellä vaipparallia jossa meno on välillä kuin b-luokan komediasta yksinkertainen ja laadukas vaatetus on tärkeää. Helposti yhdisteltävät sekä käyttöä kestävä vaatteet ovat lapsiperheen pukeutumisen perusta.



Niin kuin kuvista näkyy meillä ollaan jo ihan joulutunnelmissa. Ensimmäiset joulukoristeet on kaivettu esiin, ekat joulupiparit tehty, osa lahjoista paketoitu sekä glögiäkin juotu jo pari viikkoa. Totaalisena joulufanina valmistelut vuoden kohokohtaan ovat siis käynnissä. Sopivat tonttulakit tarttuivat matkaan ruokaostosten lomassa ja aatoksi vaatteet ovat valmiina Kaikon tänään ilmestyneestä joulumallistosta. Joko olet käynyt tutustumassa?

Uuden malliston kunniaksi instagramissa (@askelininka) pyörähtikin käyntiin arvonta jossa joku onnekas voittaa itselleen 50 euron lahjakortin Kaikon verkkokauppaan (->KLIK).
Käykää siis toki osallistumassa!



*kuvissa näkyvät vaatteet saatu

tiistai 24. lokakuuta 2017

Omarbrowniet

Välillä täytyy vetää hieman överiksi. Tässä ohje super makeisiin, suklaisen tahmaisiin brownieihin mitkä tuovat helpotusta suurempaakin makean nälkää.


Browniepohja
200g tummaa suklaata
200g voita
1,5dl sokeria
2 kananmunaa
2dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
noin 4dl suolattuja cashewpähkinöitä

Päälle
1,5 pussia Omareita
2dl kermaa

200g maitosuklaata
1dl kermaa

Sulata suklaa sekä voi liedellä miedolla lämmöllä. Siirrä pois levyltä ja sekoita joukkoon sokeri, munat, jauhot sekä leivinjauhe. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Ripottele päälle pähkinät, jos käytät suolattomia pähkinöitä lisää taikinaan valmistusvaiheessa ripaus suolaa. Paista 200 asteisessa uunissa 12-15 minuuttia. Anna jäähtyä ennen päällisen valmistamista. Taikinan kuuluu jäädä hieman raa'aksi.

Valmista Omar-kerros keittelemällä kermaa ja Omareita miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia kunnes karkit ovat kunnolla sulaneet. Kaada täyte pohjan päälle ja anna jähmettyä ennen suklaakerroksen lisäämistä.

Valmista suklaakerros sulattamalla suklaa liedellä kerman sekaan. Levitä suklaakerros omarkerroksen päälle ja anna jähmettyä. Koristele haluamallasi tavalla.

Vinkki! Voit halutessasi paloitella päällisestä ylimääräiseksi jäävän 0,5 pussia Omareita pohjan sekaan.



perjantai 20. lokakuuta 2017

Vauva 1kk (+arvontavinkki)

Nyt kun istuminen alkaa tuntua normaalilta ja imetyshormonien aiheuttamat äkilliset ärsytyskohtaukset rupeavat laantumaan vilkaisinpa pitkästä aikaan kalenteriin. Päivämäärä tuntui tutulta ja hetkeksi piti oikeasti pysähtyä miettimään, mitä erikoista tässä päivässä muka on. Pitkän pohdiskelun tuloksena se viimein valkeni: siitä on jo kuukausi. Kokonainen kuukausi on kulunut siitä kun perheemme uusin tulokas syntyi tähän maailmaan.


Nämä ensimmäiset viikothan ovat menneet omalla tavallaan hieman sumussa. Täysin tietämättömänä viikonpäivästä, joskus jopa hieman sekaisin vuorokauden ajasta, sitä on pikku hiljaa tutustuttu tähän kuopukseen. Vaikka perheen taapero onkin pitänyt huolta ettei äiti ole päässyt vajoamaan liian syvälle vauvakuplaan, on vedetty keuhkot täyteen vauvantuoksua ja istuskeltu kyllästymiseen asti sohvan nurkassa imettämässä. Hupsista vaan 1/12 näillä näkymin elämäni viimeisestä vauvavuodesta on ohitse ja hengissä ollaan.

Sen lisäksi että vauvamme syntyi hyvin syöneenä, on hän myös ollut viimeiset viikot kiitettävästi ruoka-aikaan kotona. Tarkkoja mittoja en tiedä, mutta on toinen jo yli 57 cm pitkä ja olisiki noin 5,5 kg. Tämä tissimonsteri tarkkailee ympäristöään hyvin tarkkaavaisesti, kannattelee niskojaan kuin vanha tekijä ja parka näyttää pahemmalta kun teini-ikäinen konsanaan kun naamaa koristaa iso kasa hormoninäppyjä. Nukkuminenkin on pienen mielestä kivaa! Siis päiväsaikaan, öisin on kivempi valvoa. Eli aikamoinen mimmi meillä täällä.


Nyt kuitenkin nokka kohti blogin instagram-tiliä (@askelininka). Siellä tämän merkkipäivän kunniaksi käynnistyi arvonta, josta voit voittaa tyylikkäät Luklabelin Muistojen kortit. Nämä kuvauskortit ovat ihana apu odotus- sekä vauvavuotta ikuistaessa ja ainakin meillä olleet kovassa käytössä joten ei kun osallistumaan!


Palaillaan taas myöhemmin meidän kuulumisten merkeissä, muistathan siis käydä tykkäämässä blogin facebook-sivusta pysyäksesi kärryillä uusimmista postauksista.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Daim-juustokakku

Tämä on nyt vähän niitä "heittelenpä jotain aineita kulhoon ja toivon ettei vauva herää ihan vielä" - kakku. Ja positiivisena yllätyksenä siitä tulikin todella hyvää! Tämän herkun ohjetta ehdittiinkin jo kysellä joten tässä se tulee:



Pohja
140g keksejä
50g voita

Murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle.

Täyte
5dl vispikermaa
2 prk mascarponea
 noin 1dl tomusokeria
5 liivatelehteä + tilkka maitoa
4 isoa daimpatukkaa (+ mitä tarvitset koristeluun)

Rouhi daimit pienemmäksi ja laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon mascarpone sekä tomusokeri. Kiehauta tilkka maitoa, purista pehmenneistä liivatteista ylimääräinen vesi pois ja sekoita maidon joukkoon. Kaada liivate kermaseokseen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Lisää lopuksi rouhittu daim ja kippaa täyte keksivoipohjan päälle. Anna jähmettyä jääkaapissa mielellään yön yli.


Juuri niin helppoa kuin ohje antaa ymmärtää! :)

tiistai 10. lokakuuta 2017

Hän on täällä!

Heipsansaa pitkästä aikaa! Meitä tuolla instagramin puolella seurailevat tietävätkin jo että paljon on tapahtunut sitten edellisen postauksen. Nimittäin meidän "mini" on putkahtanut maailmaan rv 40+6, painaen vähäiset 4940g. Synnytyshän eteni hieman nopeammalla temmolla edelliseen verrattuna ja vaikka kaikki meni hyvin, oli siinä kieltämättä oma hommansa ponnistaa maailmaan tuollainen mötkäle. Tästä urakasta palailen kuitenkin kertoilemaan lisää sitten myöhemmin.


Odottavan aikahan on pitkä ja raskauden viimeiset viikot matelevat matelemistaan. Samaa ei kuitenkaan voi sanoa meidän viimeisestä kolmesta viikosta pienen tulokkaan kanssa. Uusi arki on vaatinut totuttelemista varsinkin tuolta esikoiselta kun parka joutuu jakamaan äidin huomion ja pieni tissitakianen tuppaa vaatimaan huomioita aina kesken parhaimpien leikkien. Kovasti kuitenkin koetetaan siskon hoidossa olla avuksi ja varsinkin alussa hieman huolestuttiin jos vauvalla tuli paha mieli. Joten, vaikka ilmassa on pientä kolmen viikon kriisiä ja välillä vähän väsyttää, rupeaa se rytmi pikku hiljaa löytymään ja koko perhe tottumaan ajatukseen että meitä on nyt neljä.




Nyt kun tämä varsinainen runoilijasielu on keräillyt hieman postausintoa niin tervetuloa vaan seurailemaan meidän puklun ja maitokakan tuoksuista arkea! Saa nähdä miten tämä elämä lähtee näiden kahden neitokaisen kanssa rullaamaan. Pysykää siis kuulolla, tästä se taas lähtee!

Käythän siis tykkäämässä blogin facebook-sivuista sekä kannattaa myös ottaa seurantaan meidän vauvantäyteinen instagram- tilimme (askelininka) pysyäksesi perillä viimeisimmistä kuulumisista.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

After Eight - browniet

Terveisiä täältä sairastuvalta! Flunssaisen taaperon kanssa neljän seinän sisällä hengailessa onkin hyvää aikaa leipoa. Ja mikä onkaan parempi kuin todella helppo ja nopea brownie ohje aivot narikkaan- perjantain kunniaksi. Päivän tuotoksen ovatkin juuri sopivan tahmaisia ja supersuklaisia tulevan viikonlopun kahvitteluhetkiin.


After Eight-browniet
200g voita
200g suklaata
1,5dl sokeria
3 kananmunaa
2dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
300g after eight suklaata

Leikkele after eightit hieman pienempiin paloihin. Sulata voi sekä suklaa miedolla lämmöllä kattilassa ja lisää kaikki loput aineet. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan ja paista 200 asteisessa uunissa keskitasolla noin 10 minuuttia. Taikina saa jäädä hieman raa'aksi. Anna jäähtyä ja leikkele annospaloiksi sekä tarjoile vasta jääkaappikylmänä.


sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Rusettirakkautta (sis. linkin arvontaan)

Lastenvaatteet. Tämä hyvin mielipiteitä jakava, toisille harrastus tai jopa elämäntapa, toisille vain välttämätön asia. Mutta niin kuin monesti onkin jo todettu: jokainen käyttäköön rahansa ihan itse valitsemallaan tavalla toisten valintoja tuomitsematta.


Itsehän pidän kaikesta kauniista. Hempeistä sekä yksinkertaisista asioista ja se usein heijastuu lapseni pukeutumiseen. Olen tarkka siitä miten toisen housut ja paita sointuvat yhteen kun astumme ulos ovesta vaikka tuollaisen rämäpään kanssa takaisin tultaessa ne saakin yleensä heittää heti pesukoneeseen. Yhteen sointuvien lastenvaatteiden metsästys nyt vaan tuppaa olemaan ihan oma lajinsa johon ei aina aika tai resurssit riitä. Kuin sisustuksessa konsanaan kokonaisuutta lähetään rakentamaan tiettyjen kulmakivien ympärille. Kaivataan jotain mikä sopii kaiken kanssa. Mikä miellyttää omaa silmää tuoden näin materialistille onnea mutta lapsen kannalta on helppo pukea ja mukava käyttää.

Muutamia kuukausia sitten kohtasin ongelman. Ongelman, joka ehkä koetaan hieman turhaksi ja pinnalliseksi, mutta näin lastenvaatehullun mittapuulla on varsin todellinen. Mistä kiva hattu välikauteen? Mikä olisi kaunis, yksinkertainen sekä juuri nappivalinta kun on aika pakata Gugguun merino- ja puuvillapipot ensi syksyä odottelemaan. Itse tehtäessähän asioistahan saisi juuri oman näköisiä mutta jos on kuitenkin peukalo keskellä kämmentä ei toteutus yleensä vastaa sitä aiottua. Tämän vuoksi kannattaa tekeminen jättää niille jotka osaa, jolloin itse pääsee nauttimaan vain kauniista lopputuloksesta. Näin minä tein. Netin ihmeellinen maailma on kuitenkin täynnä ihmisiä jotka voisivat auttaa minua tämän maailmanluokan ongelmani kanssa. Ja niinpä otin yhteyttä Annaan.

Anna nimittäin pyörittää pientä yritystään RUSETILLA ja onkin erikoistunut tekemään mittatilaustyönä erilaisia asusteita, erityisesti rusettiturbaaneja. Nämä käsintehdyt kaunokaiset miellyttivät heti omaa silmää joten laitoinpa tilaukseni menemään ja pian meille kotiutuikin ensimmäinen turbaanimme. Te meitä instagramissa seuraavat olettekin varmasti jo huomanneet pienimuotoisen "ropellihattumaniani" (miehen keksimä nimi, mitä lie tarkoittaa) joten tämän ensimmäisen kaveriksihan on kotiutunut jo muutama muukin ja taas tekisi mieli laittaa tilausta menemään.

Moni teistä on varmasti nähnyt Saarioisten mainoksen: "äitien tekemää ruokaa". Siihen, otetaanko sinne töihin pelkkiä äiti-ihmisiä en ota kantaan, mutta näin pienten yritysten kanssa asioidessa sitä vasta tajuaa kuinka kulissien takana oikeasti raataa ihan oikeat ihmiset. Jonkun äiti, tytär ja ystävä. Nimittäin uusimman turbaanitilaukseni meille kotiutuessa revin normaaliin tapaan postin tuomisia innoissani auki kuin jouluna konsanaan. Kuoren sisältä odotin paljastuvan uudet ihanuudet koristamaan taaperomme päätä mutta siinä ei ollutkaan kaikki. Sen lisäksi Anna oli vauvauutisemme huomanneena tehnyt täysin pyytämättä myös syyskuiselle pikkuprinsessallemme omat pienet rusettiturbaaninsa.




Nyt kannattaakin sitten suunnata blogin INSTAGRAMin (@askelininka) puolelle. Siellä nimittäin arvomme yhteistyössä Annan kanssa yhdelle onnekkaalle vapaavalintaisen turbaanin! Kannattaa myös vierailla ihailemassa Rusetilla - instatiliä jota kautta pääsee tilailemaan omiin tarpeisiinsa sopivia asusteita.


Yhteistyössä Rusetilla
*osa postauksessa näkyvistä rusettiturbaaneista saatu blogin kautta

maanantai 29. toukokuuta 2017

Sitruunainen mansikkabritakakku

Ihana kesä ja kesän ensimmäiset mansikat. Tänään kaupassa palloillessani silmääni osuivat mansikka- sekä vadelmarasiat joiden kantta koristi ylväs suomen lippu. Olihan sitä pakko nämä kotimaiset herkut napata matkaan ja mansikat pääsivätkin heti testiin herkullisen sitruunalla höystetyn mansikkabritakakun muodossa.


Pohja 
150g voita
1,25dl sokeria
4 keltuaista
2dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
1,5dl maitoa

Marenki
4 valkuaista
2dl sokeria
tilkka sitruunamehua
(mantelilastuja)

Täyte
2dl vispikermaa
200g sitruunarahkaa
2rkl sokeria
1tl vaniljasokeria
sitruunan raastettu kuori
puolikkaan sitruunan mehu
500g mansikoita

Nosta voi ja munat ajoissa huoneenlämpöön. Erottele keltuainen ja valkuainen. Vaahdota voi sekä sokeri vaahdoksi ja lisää keltuaiset joukkoon edelleen vatkaten. Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne sekä maito taikinaan. Levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille,

Valmista marenki vaahdottamalla valkuaiset ja lisäämällä sokeri sekä sitruunamehu koko ajan sekoittaen. Vaahto on valmista kun se on kovaa ja kiiltävää. Levitä marenki pohjan päälle, ripottele halutessasi pinnalle mantelilastuja ja paista uunin keskitasossa 175 asteessa 20-30 minuuttia kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Leikkaa jäähtynyt pohja keskeltä kahtia. Nosta toinen puoli tarjoilualustalle. Vaahdota kerma, lisää siihen rahka, sokerit, sitruunan raastettu kuori sekä mehu ja levitä puolikkaalle. Lisää paloitellut mansikat ja nosta toinen puoli kanneksi. Koristele haluamallasi tavalla ja tarjoile heti.




Muistakaahan seurata meitä INSTAGRAMissa ja käykää myös tykkäämässä blogin FACEBOOK- sivusta pysyäksenne ajantasalla viimeisimmistä toilailuista.

torstai 25. toukokuuta 2017

Rantahylkeen kesäsuunnitelmat

Vielä on muutamia päiviä toukokuuta jäljellä. Tällaisen auringonpalvojan mieliksi ollaankin saatu nauttia ihan kiitettävistä keleistä, syödä kesän ensimmäiset kioskijädet ja kirota yllättäviä rusketusrajoja. Vielä pitäisi noin 1,5 kuukautta jaksaa työtaivalta ennen odotettua kesälomaa jolta jäänkin sitten suoraan äippävapaille. Viimeisillään raskaana, 2-vuotiaan taaperon viihdyttämänä tiedossa onkin varmasti harvinaisen rentouttavaa lomailua ennen uuden pienokaisen saapumista.








Mitä ihmettä sitä sitten puuhailisi näin mahakkaana pienen uhmailijan pyöriessä jaloissa? Muumimaailmaan totta kai olisi kiva päästä ja jos miehen aikataulusta löytyy tilaa koko perheen voimin voisi lähteä risteilemään. Aina ei kuitenkaan raha tai mahdollisuudet anna periksi sen kummemmille reissuille, mutta onneksi tämän kesän yksi suurimmista nautinnoista onkin mahdollisuus löhöillä rannalla ilman, että vatsaa täytyy vetää sisään.

Suunnitelmia on aina mukava tehdä, mutta ennen kaikkea tänä kesänä aion nauttia niistä pienistä jutuista. Vielä hetken aikaa meidän perhe voi elää siinä säännöllisessä rytmissä jonka olemme löytäneet. Taapero nukkuu yönsä ja säännölliset pitkät päikkärit. Hän on utelias sekä rohkea joten ulkoilu sujuu totutulla kaavalla ja nälän yllättäessä ei tarvitse murehtia muistiko eväitä vai ei kun toinen syö samaa ruokaa kuin muutkin. Voin rauhassa ottaa hetken parvekkeella aurinkoa kun pieni tykkää leikkiä yksinään legoilla ja hätätapauksessa toisen voi istuttaa katsomaan My Little Ponya kun oman ajan kaipuu yllättää. Vaikka pienen tyttömme kanssa joka päivä oppii jotain uutta, on arki kuitenkin suhteellisen tasaista ja tietyllä tavalla helppoa. Pian tähän tulee muutos.



Tänään oli taas yksi mukava kesäinen vapaapäivä. Helatorstain kunniaksi ulkoilun jälkeen järjestimme tytön kanssa brunssin parvekkeelle ja nautimme kesäisestä ilmasta. Vietimme aikaa ihan vain kaksin syöden, kuunnellen musiikkia ja lukien. Hiki valuu solkenaan jo muutamasta plusasteesta ja nilkkoja turvottaa mutta kyllä se kesä on vaan ihan parasta aikaa.

perjantai 19. toukokuuta 2017

24. Raskausviikko: Kontrolliultrassa

Tänään koitti odotettu kontrolliultra. Niin kuin täällä aikaisemmin mainitsinkin, oli beben toinen munuaisallas rakenneultrassa hieman laajentunut jonka vuoksi meille varattiin kontrollikäynti. Aamukahvit tuli siis keiteltyä hieman jännittyneissä tunnelmissa. Kuten te näitä raskauskuulumishöpinöitä lueskelevat tiedätte, ei ultrat oikein ole ollut meidän pala kakkua.



Ensitöikseen lääkäri tarkisti kohdunkaulan tilanteen. Jo muutaman viikon ajan on tullut kärsittyä hieman ikävistä supisteluista mutta kohdunsuu on onneksi pysynyt vielä kiinni. Sitä nyt hieman seuraillaan ja toivotaan että tilanne ei siitä muuksi muutu. Ajatus pakkovuodelevosta ei kyllä yhtään houkuttaisi.

Sitten siirryttiin minin tutkiskeluun. Ensimmäisenä näyttöön lävähti hyvinkin selvä kuva toisen jalkovälistä ja näin kouluttamatonkin silmä kyllä näki mitä siellä vilkkui (tai tarkemmin ei vilkkunut). Tyttölupaushan siinä vahvistui entisestään kun pieni niin antoisasti meille vilautteli. Seuraavaksi tutkittiin läpi nämä koko ultraamisen syyt eli munuaisaltaat. Kaikki näytti onneksi olevan hyvin joten hyvin nopeasti pääsin pakkaamaan rojuni ja suuntaamaan kotia kohti. Eli tulipas sekin koettua. Ensimmäinen ultra jossa ei löydetty mitään huomautettavaa ja josta sai poistua oikeasti hyvillä mielin. Lisää näitä kiitos!

Tätä postausta kirjoittaessani vetää pikkusankari mahassani ihan omaa ralliaan. Näihin aikoihin se joka iltainen jumppatuokio yleensä alkaa, kun taapero on ollut jo yli tunnin höyhensaarilla ja itse istun tukevasti sohvannurkassa. Ultran mukaan mini painaa jo huimat 700g, sellaisen perhekokoisen jauhelihapaketin verran. Ei siis mikään ihme että toinen saa jo makkarani muljumaaan puolelta toiselle tanssiliikkeittensä tahtiin. Vau.fi sovellus muuten kertoo, että näinä hetkinä sikiö reagoi jo ääniin. Surullista sinänsä, että ensimmäisiä ääniä joita toinen kuulee, on oma korvia raastava hoilaamiseni suihkussa. Ehkäpä pieni on äitiinsä tullut jolloin sävelkorva ei ole turhan tarkka ja pieni epävireisyys ei tosiaankaan haittaa,



Täällä siis voidaan hyvin. Koko ajan hieman paksummin (myös jos takapuoleen vilkaisee), pää hieman raskauden pehmentämänä elellään päivä kerrallaan ja odotellaan malttamattomana kesää sekä äitiysloman alkua. Ensi viikollahan palaillaan taas mahankasvatusprojektin merkeissä ja sillä kertaa tuoreilla neuvolakuulumisilla!


Ja muistakaahan, että meitähän kannattaa seurailla INSTAGRAMISSA ja käykäähän tykkäämässä myös blogin FACEBOOK - sivusta pysyäksenne perillä uusimmista kuulumisista.


* kuvissa näkyvä Luklabelin neuvolakorttikotelo saatu blogin kautta

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Pari sanaa äitienpäivästä

Kakun ja kukkien täyteinen päivä on kääntynyt jo iltaan. Toinen äitienpäiväni äitinä on juhlittu kera perheen ja nyt on aika rauhoittua. Mies on töissä ja lapsi nukkuu joten koti on hiljainen lukuun ottamatta koiran unissaan päästelemiä tyytyväisiä murahduksia. Tiskikone pitäisi tyhjentää ja lelut kerätä lattialta mutta ne kerkeää myöhemminkin. Tämän päivän viimeiset tunnit taidan keskittyä ihan vain itseeni.

Jokainen tietää sanonnan "äidit juovat kahvin kylmänä ja syövät jäätelön lämpimänä". Tänään niin ei ollut. Tänään me nimittäin juhlimme äitiyttä oman sisareni, äitini ja hänen äitinsä kanssa. Äidit kolmessa sukupolvessa pitivät yhdessä huolta ettei taapero lennä pää edellä rappusia alas eikä kenenkään vauva jää jalkoihin. Jokainen joi kahvinsa kuumana koska tiimityössä on voimaa. 

Vain toinen äiti voi tietää minkälaista on rakastaa toista ihmistä niin ehdoitta. Olla samaa aikaa niin ärsyyntynyt, turhautunut sekä väsynyt ja kuitenkin jaksaa jatkaa. Lähteä uralle joka on aliarvostettu ja jonka palkalla ei maksa vuokraa mutta jonka arvoa ei voi rahassa mitata. Ja siksi tänään me juhlimme. Juhlimme sitä että selvisimme taas yhdestä vuodesta. Sitä mitä saimme aikaa ja sitä mitä jätimme tekemättä (vaikka mitä niinä pimeinä hetkinä kuvitteleekin). Juhlistamme niitä äitejä jotka tekevät töitä kellon ympäri kasvattaakseen mallikelpoisia kansalaisia ja niitä joiden lapset ovat jo pesästä lentäneet, mutta jotka edelleen välittävät, huolehtivat ja pelkäävät pientensä puolesta.




Kai muistit onnitella äitiäsi?

perjantai 12. toukokuuta 2017

23. raskausviikko: Joko tuntuu todelliselta?

Heippa heii! Tuoreimpien raskausterveisten merkeissä täällä taas. Nythän viikkoja on jo hurjat 22+2 joten mukavasti puoliväli ylitetty ja laskettu aika aina vain lähestyy. Nyt eletäänkin jo niitä hetkiä kun todellisuus rupeaa iskemään vasten kasvoja. Meille tulee toinen vauva. Voi luoja, meille oikeasti tulee toinen vauva! Pienimuotoinen paniikki iskee. Liian myöhäistä perääntyä.



En sitten tiedä mikä se teki kaikesta paljon todellisempaa. Onkohan syynä jokapäiväinen (ja öinen) myllerrys vatsassa mikä näkyy ja tuntuu? Vai eilen suihkussa käydessäni huomaamani suonikohju? Jo toinen mokoma, ensimmäisen sain edellisessä raskaudessa. Jalkani näyttää pahemmalta kuin 80 vuotiaalla isomummilla! Ihan omaksi puolustukseni kyseessä on aika teräksinen isoäiti, mutta kuitenkin. Suonikohju. Kiva.

Vai johtuukohan tämä rakenneultrasta. Siitä kuinka pieni siellä venytteli jalkojaan ja vilkutteli kameralle. Siitä kuinka Mini ei ole enää pelkkä Mini vaan äidin prinsessa, pikkusisko. Tyttöveikkaus sai mielen pyörimään vaaleapunaisissa lakanoissa ja mahdollisissa nimivaihtoehdoissa. Isosiskon vanhat vaatteet on jo kaivettu esiin ja ne toivat mukanaan vauvantuoksua. Ihan kohta pääsevät uuteen käyttöön. Tai kohta ja kohta, onhan siihen vielä aikaa.



Tiedätte varmasti kuinka iltaisin tulee makoiltua sängyssä ja tuijoteltua kattoa. Päivän tapahtumat tai tulevat käänteet pyörivät päässä jonka seurauksena on vaikea nukahtaa. Levottomuus vaivaa ja vuorotellen tulee kylmä sekä kuuma. Mitä useammin vaihtaa kylkeä paremman asennon toivossa, sitä virkeämmäksi itsensä tuntee. Sitä tämän nyt on. Pohdiskelua, stressiä, jännitystä sekä odotusta. Pakko kai se on uskoa: jos kaikki menee hyvin, ensi syyskuussa meille tulee vauva.

Mites muut odottajat: kuulostaako tutulta?



Muistattehan, että meidän perheen menoa voi seurata myös INSTAGRAMISSA ja FACEBOOKISSA

torstai 4. toukokuuta 2017

22. raskausviikko: Noloakin nolompi raskaus

Ei ole hyvää ilman huonoa. Raskaus, samoin kuin moni muukin asia, ei ole aina sitä miltä päälle päin näyttää. Se ei ole hyvin rasvattu ratas mikä pyörii eteenpäin ilman minkäänlaista kitkaa. Onnellisten vatsanpitelykuvien ja pienten lastenvaatteiden hamstrauksen taakse jää se hieman pimeämpi puoli mitä ei niin mielellään tuo päivänvaloon. Tässäkin postauksessa näkyvät, aiheeseen täysin sopimattomat vaaleataustaiset kuvat kätkevät taakseen sen joka päiväisen todellisuuden. Enkä sillä tarkoita vain keittiön tuolia mikä on juuri sopivasti rajattu pois, sitä tuolia mikä on vuorattu likaisilla vaatteilla puolimatkassa pyykkikoriin.


Mitä raskaana oleva nainen näkee astellessaan peilin eteen? Totta kai ensimmäisenä osuu silmään päivittäin kasvava vatsakumpu. Ihmisestä riippuen tämä kumpu on verhottu pari kokoa liian isolla kaavulla tai tyköistuvalla paidantapaisella. Helmaa nostaessa saattaa näky olla kuin suoraan kosteusvoidemainoksesta tai jotain mitä odotat näkeväsi eläintarhassa. Raskausvatsa ei nimittäin aina ole kuin vauvan peppu taisteluarpineen ja karvoineen joiden ajelu tukkii suihkun lattiakaivon. Kaiken lisäksi ihon väritys saattaa vaihdella ja napa näyttää epämääräiseltä. Kyse on kuitenkin vain vatsasta minkä todellinen ulkonäkö on helppo piilottaa uteliailta katseilta. Tätä Grinchiin verrattavaa näköalaa pääsee lähinnä ihailemaan odottavan äidin onnekas puoliso joka yhteisissä saunavuoroissa mielessään muotoilee naisensa vatsakarvat partavahalla.

Ikävä kyllä raskauden tuomat muutokset eivät rajoitu vain vatsan seudulle. Peitepuikon käyttö yleistyy naaman kukkimisen tuloksena ja sääriä koristaa karvojen lisäksi suonikohjut. Jalan ja jopa nenän koko saattaa kasvaa, naama turvota ja takapuoli levetä. Puheet raskauden tuomasta hehkusta juontaa juuresta jatkuvasta hikoilusta mikä saa kainalot vuotamaan Niagaran putouksen lailla ja naaman kiiltämään sekä punoittamaan. Parin rappusen jälkeen pitää pysähtyä tasaamaan hengitystä ja paidassa loistavat märät läntit saavat kainaloihin teipatut pesusienet kuulostamaan hyvältä idealta. 


Osa näistä edellä mainituista muutoksista saattaa tulla odottavalle äidille yllätyksenä. Kuulumisia vaihtaessa harvoin ensimmäisenä tulee puheeksi nykyään niin silmiä pistävältä haiseva jalkahiki. Onneksi on kuitenkin olemassa tiettyjä vaivoja jotka ovat ihan yleisesti tiedossa. Kuten se, että raskaana olevalla naisella on jatkuva tarve päästä vessaan. Ja näinhän se menee mutta siinä ei ole koko totuus. Ahkerasta rakontyhjennyksestä huolimatta ei nimittäin ikinä tiedä milloin aivastus tai yskä saa laskemaan housuihinsa. Tämä pitää sentään elämän jännittävänä. Vatsa pystyssä marssivalle naiselle kerrottavia vitsejä kannattaa myös rajoittaa, nimittäin virtsankarkailun lisäksi ongelmana saattaa olla myös ilmavaivat. Äkkinäinen purskahtaminen nauruun saattaa siis parhaimmillaan johtaa märkiin housuihin ja miehekkään äänekkääseen pieruun. Itsesuojeluvaiston omaava ihminen jättää nämä vaivat sitten huomiotta sillä kukaan ei halua saada hormonaalisen naisen tilitystä niskaansa.

Mutta ei huolta! On useita jotka eivät kärsi yhdestäkään edellä mainitusta oireesta. Ja rohkaisevana sanana sinulle joka kärsit jokaisesta: raskausaika on onneksi vain yhdeksän kuukautta. Monesti helpottaa heti synnytyksen jälkeen. Tai sitten ei. On se niin hienoa olla nainen.


Hei sinä raskaana oleva sielunsisko! Kuulostaako tutulle?


Muistattehan seurata meitä myös INSTAGRAMISSA sekä FACEBOOKISSA

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Päivä eläintarhassa (sis. linkin arvontaan)

Mitä saadaan kun tuodaan samaan tilaan yli 20 äitibloggaajaa lapsineen? Höystetään soppa vaahtokarkeilla, puolitiehän jääneillä päiväunilla sekä liukumäillä. Innostus on tarttuvaa ja joukossa tyhmyys tiivistyy joten katastrofin ainekset ovat valmiina. Joku voisi kuvailla tätä kaikkea päivänä eläintarhassa mutta eihän se sitä ollut. Näin taaperon äitinä kuvailisin sitä ihan perus lauantaiksi.



Maaliskuun lopussa kokoonnuimme Kaksplussan verkoston kesken Vantaan Flamingossa sijaitsevaan Naurusaareen. Ainekset huippupäivään olivat kasassa lapsia ilahduttavan sisäleikkipuiston, koko perheelle maistuvan ruuan sekä loistavan seuran keskellä. Itse tällaisiin reissuihin valmistautuu vähän samalla tavalla kuin maratoniin. Ennen lähtöä tulee muistaa lämmitellä, vesipullo on plussaa ja mukavat housut välttämättömät. Täytyy muistaa hengittää oikein ja toistella itselleen, että kyse on kuitenkin mahtavasta tilaisuudesta päästä testaamaan rajojaan. Ja illan tullen palkinto odottaa kun lapsi rankan päivän jäljiltä nukahtaa ilman kiukuttelua ja itse voi rauhallisin mielin syödä sohvan nurkassa suklaalevyn tai kaksi. Siihen lösähtäessäsi muistaa, miksi valitsi jälleen päivän asuksi pitkät kalsarit joiden nappia ei pahimpaan turvotukseen täydy avata ja hiljaa myhäilee itseksesi miettiessään sitä kalorimäärää, minkä juuri päivän aikana kulutti!



Mutta tällaisissa kokoontumisissa parasta on, että ympärillä pyörii kasa samanhenkisiä äiti-ihmisiä, joista jokainen pitää huolta ettei kenenkään ipana tule pää edellä mistään alas. Kuulumisien vaihto on lyhyttä sekä ytimekästä kunnes on juostava taas jälkikasvun perässä ja jokainen varmasti niinä hetkinä päässään mietti miten niin lyhyillä jaloilla voikaan päästä niin nopeasti. Samassa tilanteessa olevilla ihmisillä on samanlaiset ilonaiheet kun kamojen pakkaamisen jälkeen taisteluarpien määrä on kohtalainen ja lähtemään päästään ilman kovemman luokan konserttia. Onnistuneen reissun tunnistaa siitä, ettei yksikään äiti pitele lähtiessään itkua eikä yhtäkään lasta jouduta kuskaamaan päivystykseen.



Mahtavan muijalauman, Naurusaaren mukavan henkilökunnan ja hyvän tarjoilun lisäksi päiväämme paransi kasa yhteistyökumppaneita ihanan goodiebagin merkeissä. Syntymäpäiväni on vasta syksyllä joten mitä herkkua onkaan siellä sohvan nurkassa päästä hypistelemään sitä lahjakasaa, jonka menneen päivän järjestänyt tehotyttötiimi oli haalinut kasaan. 

Kiitos siis PapuPipa ja Poppana kun kokositte meidät kaikki saman katon alle ja jaksoitte järkätä koko tapahtuman.

Kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneille!







Ja koska on kiva että muutkin pääsevät hyötymään näistä tapahtumista käykääpäs kurkkaamassa INSTAGRAMIN puolella arvonta!

Muistakaa käydä tykkäämässä myös Lapsen Askelin omasta facebook-sivusta! (KLIK!)

Yhteistyössä

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

21. raskausviikko: Tyttö vai poika?

No nyt on meilläkin ohi se kauan odotettu rakenneultra. Aika jännittynein fiiliksen sai taas marssia keskussairaalan tutuista ovista sisään epävarmana siitä mitä tuleman pitää. Ei sillä, että odotettavissa nyt olisi mitään kummempaa, mutta jotenkin jo Elisen odotuksesta lähtien olen vieroksunut ultria. Pitänyt niitä lähinnä kylmänä läpsynä päin kasvoja ja muistutuksena että vaikka kuinka leijailee siellä omassa odotuskuplassaan, joskus on pakko käydä maan pinnalla.



Joten. Rakenneultra. Ultrien ultra jossa odotettavissa on kätilön manailua Minin huonosta asennosta ja pieniä huolettomia huomautuksia siitä kuinka jokin on melkein pielessä mutta ei kuitenkaan. "Vähän on pieni viikkoihin nähden, mutta ei siitä pidä huolestua." "Vähän on laajentunut munuaisallas, mutta ei siitä pidä huolestua." "Huonosta näkyvyydestä johtuen en saa otettua siitä ja siitä kohdasta kuvaa joten saatte ajan kontrolliultraan, ei kuitenkaan pidä huolestua." En tiedä onko meillä ollut vain harvinaisen huono tuuri aikaisemmin vai onko tämä yleistä, mutta näin se meillä tuppaa menemään. Ja mikä ihmeen "Ei tästä pidä huolestua", yritäppä saada raskaana oleva nainen lohduttautumaan noihin sanoihin.

Mikä oli siis tuomio? Kyllä, asento oli taas huono. Mini nukkui kuin tukki ja istukka peitti näkyvyyttä. Toinen oli kasvanut hurjasti ja sillä oli pää, kaksi kättä sekä kaksi jalkaa. Aivot näyttivät hyvältä, ylähuuli ehjältä, maha ja virtsarakko olivat ok ja pitkän etsinnän jälkeen saatiin jopa kolmisuonikuva. Siinä vaiheessa kivi vierähtää sydämmeltä. Onko tämä oikeasti tällä kertaa näin helppoa? Mutkattomat ultrat eivät kuitenkaan ole meidän juttu joten se perhanan munuaisallas. Laajentunut, samoin kuin isosiskollaan oli. Kuulemma tälläkin kertaa normaalin rajoissa ja sitä nyt seurataan. Muutaman viikon päästä aika kontrolliultraan. Jipii, harmi etten osaa ottaa tätäkään ultraa vaan uutena ihanana tilaisuutena päästä kurkkaamaan pienen touhuja.

Nimensä mukaan rakenneultran tarkoitushan on tutkia tarkemmin sikiön rakenteita. Monen mielessä ultrahuoneeseen astuessaan pyörii kuitenkin kysymys pienen sukupuolesta. Tähänhän kuuluisi vastata, että onko sillä väliä kunhan lapsi on terve. Totta kai sitä toivotaan, että jokainen syntyvä lapsi on terve mutta olen kuitenkin malttamaton ihminen. Äiti, joka tykkää shoppailla, näperrellä pieniä vaatteita ja haluaa laittaa pinnasänkyyn joko vaaleanpunaiset tai vaaleansiniset lakanat odottamaan uutta tulokasta. Joten totta kai sitä piti kysyä mitä jalkovälissä vilkkuu! Ultrasta poistuessa olimme taas hieman viisaampia. Sen lisäksi, että onnekkaalla lapsellamme sydän hakkasi vahvasti, hänellä on kaksi jalkaa sekä kaksi kättä ja yksi pää, joutuu hän elämään ensimmäiset kuukautensa vaaleanpunaisessa kuplassa. Kyllä, meille tulee toinen TYTTÖ!





Seuraattehan meitä myös INSTAGRAMISSA ja FACEBOOKISSA

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Vuoden rankin viikonloppu?

Huh huh, nyt on takana hieman kovemman luokan viikonloppu. Jalat rakoilla ja lompakko huomattavasti kevyempänä aloitellaan uutta viikkoa uusine kujeineen, mutta käännetäänpäs hetkeksi vielä katse tähän vuoden lapsekkaimpaan viikonloppuun. Nimittäin Lapsimessuihin.



Itsehän otin reippaana tyttönä nokan kohti Messukeskusta heti perjantai aamuna. Se materialisti minussa liiteli koko matkan pää pilvissä vaikka aamukahvihetki oli jäänyt lyhyeksi ja juna tupaten täynnä. Matka taittui kuitenkin nopeasti ja Pasilan rautatieasemalta kohti Messukeskusta liikehtivää vaunupilveä seuraillessa kävi jo selväksi, ettemme joutuisi messuilemaan keskenämme. Se varmaan monilla tuleekin ensimmäisenä Lapsimessuja kuvaillessa mieleen. Voi sitä porukan määrää.


Mutta heti kun onnistuu vain sulkemaan sen ihmispaljouden mielestään ja keskittymään olennaiseen, eli siihen kaikkeen ihanaan tarjontaan mitä messut tuovat tullessaan, on kaikki paljon paremmin. Itsehän liikuin pitkin käytäviä silmä kovana tuijotellen lastenvaaterekkejä ja menettäen todellisuuden sekä rahan tajuni. Mutta näin olin jo etukäteen suonut itselleni tapahtuvan, tietoisesti antanut luvan päästellä vähän höyryjä. Pomp de luxin ja Mainion pisteillä kikattelin kuin pieni tyttö karkkikaupassa tarjoukset huomatessani. Toivottavasti teistä kukaan ei ollut sitä todistamassa. Kovemman luokan ostoskierroksen jälkeen oli aika etsiä ruokapaikka. Totta kai piti saada ruokaa juuri siihen yleiseen lounasaikaan kun muutkin olivat nälkäisiä ja jonot pisimmillään. Perus settiä. Onneksi sitä saatiin kuin saatiikiin murua rinnan alle jotta shoppailut päästiin suorittamaan loppuun ja ihmisten aikaan kotimatkalle. Seuraavana päivänä olisi nimittäin tiedossa taas sama rumba.



Voi kyllä. Hullu kuin pullosta tullut. Lauantai aamuna oli nimittäin aika tehdä jo tutuksi tullut junamatka kohti Messukeskusta. Tällä kertaa hieman erilaisella asenteella nimittäin mukanahan pyöri tuo meidän reilu 1,5v taaperomme. Esiuhmailija, järjetön määrä erilaista toimintaa ja samassa tilassa kasa muitakin esiuhmailijoita. Ei voi mennä kuin hyvin. Jos kuitenkin lähtee liikenteeseen varautuen kaikkeen siihen mikä voi mennä päin persettä, ei voi yllättyä kuin positiivisesti. Näin pääsi nimittäin käymään kun taapero päätti nukkua puolet reissusta. Toisen unta ei edes häirinnyt se, että jos vain mahdollista porukkaa tuntui messuilla pyörivän jopa enemmän kuin edellisenä päivänä. Tämähän fiilis saattoi kyllä johtua myös katujyrä Emmaljungista, mitkä olivat tällä kertaa matkassa. Vaunujen työntämisen lisäksi, kun kerran ostoslista oli eilen jo suoritettu loppuun, joutui oikeasti keskittymään myös siihen kaikkeen muuhun mitä tapahtumassa oli esillä. Olipas hassua huomata, että ehkei Lapsimessujen tarkoitus ole vain tyydyttää äiti-ihmisten shoppailutarpeita vaan tarjota oikeaa ajanvietettä ihan koko perheelle. Erilaiset temppuradat ja pomppulinnat nimittäin olivatkin ihan kokeilemisen arvoisia ja monen moiset maistiaiset toivat hymyn hyvin nukkuneen taaperon kasvoille. 



Oikein toiminnan täyteinen viikonloppu siis takana ja hengissä ollaan. Onhan se aina oma hommansa tuo messuilu, mutta kyllä se on sen arvoista. Ensi vuotta odotellessa tiivistänpäs tähän vielä, mitä tämä viikonloppu jälleen minulle opetti:
1. Ensi kerralla pidä huolta, että ystäväsi ei laita messuille korkkareita tai hän päätyy taas lampsimaan ympäriinsä sukkasiltaan.
2. Saatat joutua jonottamaan, ota siis evääksi suklaapatukoita.´
3. Suosittelen nostamaan käteistä ja jättämään visat ja masterit turvallisesti kotiin ettei mene tuhlaamisen puolelle.
4. Eläinmessujen puput ovat kyllä todella söpöjä, mutta et tarvitse sellaista kotiin.
5. Voin ehkä harkita, huom harkita, että lähden myös ensi vuonna messuilemaan taaperon kanssa.

Mitäs mieltä te muut olitte tämän vuotisista Lapsimessuista?



Muistattehan että meitä voi seurata myös INSTAGRAMISSA ja FACEBOOKISSA