perjantai 9. kesäkuuta 2017

After Eight - browniet

Terveisiä täältä sairastuvalta! Flunssaisen taaperon kanssa neljän seinän sisällä hengailessa onkin hyvää aikaa leipoa. Ja mikä onkaan parempi kuin todella helppo ja nopea brownie ohje aivot narikkaan- perjantain kunniaksi. Päivän tuotoksen ovatkin juuri sopivan tahmaisia ja supersuklaisia tulevan viikonlopun kahvitteluhetkiin.


After Eight-browniet
200g voita
200g suklaata
1,5dl sokeria
3 kananmunaa
2dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
300g after eight suklaata

Leikkele after eightit hieman pienempiin paloihin. Sulata voi sekä suklaa miedolla lämmöllä kattilassa ja lisää kaikki loput aineet. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan ja paista 200 asteisessa uunissa keskitasolla noin 10 minuuttia. Taikina saa jäädä hieman raa'aksi. Anna jäähtyä ja leikkele annospaloiksi sekä tarjoile vasta jääkaappikylmänä.


sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Rusettirakkautta (sis. linkin arvontaan)

Lastenvaatteet. Tämä hyvin mielipiteitä jakava, toisille harrastus tai jopa elämäntapa, toisille vain välttämätön asia. Mutta niin kuin monesti onkin jo todettu: jokainen käyttäköön rahansa ihan itse valitsemallaan tavalla toisten valintoja tuomitsematta.


Itsehän pidän kaikesta kauniista. Hempeistä sekä yksinkertaisista asioista ja se usein heijastuu lapseni pukeutumiseen. Olen tarkka siitä miten toisen housut ja paita sointuvat yhteen kun astumme ulos ovesta vaikka tuollaisen rämäpään kanssa takaisin tultaessa ne saakin yleensä heittää heti pesukoneeseen. Yhteen sointuvien lastenvaatteiden metsästys nyt vaan tuppaa olemaan ihan oma lajinsa johon ei aina aika tai resurssit riitä. Kuin sisustuksessa konsanaan kokonaisuutta lähetään rakentamaan tiettyjen kulmakivien ympärille. Kaivataan jotain mikä sopii kaiken kanssa. Mikä miellyttää omaa silmää tuoden näin materialistille onnea mutta lapsen kannalta on helppo pukea ja mukava käyttää.

Muutamia kuukausia sitten kohtasin ongelman. Ongelman, joka ehkä koetaan hieman turhaksi ja pinnalliseksi, mutta näin lastenvaatehullun mittapuulla on varsin todellinen. Mistä kiva hattu välikauteen? Mikä olisi kaunis, yksinkertainen sekä juuri nappivalinta kun on aika pakata Gugguun merino- ja puuvillapipot ensi syksyä odottelemaan. Itse tehtäessähän asioistahan saisi juuri oman näköisiä mutta jos on kuitenkin peukalo keskellä kämmentä ei toteutus yleensä vastaa sitä aiottua. Tämän vuoksi kannattaa tekeminen jättää niille jotka osaa, jolloin itse pääsee nauttimaan vain kauniista lopputuloksesta. Näin minä tein. Netin ihmeellinen maailma on kuitenkin täynnä ihmisiä jotka voisivat auttaa minua tämän maailmanluokan ongelmani kanssa. Ja niinpä otin yhteyttä Annaan.

Anna nimittäin pyörittää pientä yritystään RUSETILLA ja onkin erikoistunut tekemään mittatilaustyönä erilaisia asusteita, erityisesti rusettiturbaaneja. Nämä käsintehdyt kaunokaiset miellyttivät heti omaa silmää joten laitoinpa tilaukseni menemään ja pian meille kotiutuikin ensimmäinen turbaanimme. Te meitä instagramissa seuraavat olettekin varmasti jo huomanneet pienimuotoisen "ropellihattumaniani" (miehen keksimä nimi, mitä lie tarkoittaa) joten tämän ensimmäisen kaveriksihan on kotiutunut jo muutama muukin ja taas tekisi mieli laittaa tilausta menemään.

Moni teistä on varmasti nähnyt Saarioisten mainoksen: "äitien tekemää ruokaa". Siihen, otetaanko sinne töihin pelkkiä äiti-ihmisiä en ota kantaan, mutta näin pienten yritysten kanssa asioidessa sitä vasta tajuaa kuinka kulissien takana oikeasti raataa ihan oikeat ihmiset. Jonkun äiti, tytär ja ystävä. Nimittäin uusimman turbaanitilaukseni meille kotiutuessa revin normaaliin tapaan postin tuomisia innoissani auki kuin jouluna konsanaan. Kuoren sisältä odotin paljastuvan uudet ihanuudet koristamaan taaperomme päätä mutta siinä ei ollutkaan kaikki. Sen lisäksi Anna oli vauvauutisemme huomanneena tehnyt täysin pyytämättä myös syyskuiselle pikkuprinsessallemme omat pienet rusettiturbaaninsa.




Nyt kannattaakin sitten suunnata blogin INSTAGRAMin (@askelininka) puolelle. Siellä nimittäin arvomme yhteistyössä Annan kanssa yhdelle onnekkaalle vapaavalintaisen turbaanin! Kannattaa myös vierailla ihailemassa Rusetilla - instatiliä jota kautta pääsee tilailemaan omiin tarpeisiinsa sopivia asusteita.


Yhteistyössä Rusetilla
*osa postauksessa näkyvistä rusettiturbaaneista saatu blogin kautta

maanantai 29. toukokuuta 2017

Sitruunainen mansikkabritakakku

Ihana kesä ja kesän ensimmäiset mansikat. Tänään kaupassa palloillessani silmääni osuivat mansikka- sekä vadelmarasiat joiden kantta koristi ylväs suomen lippu. Olihan sitä pakko nämä kotimaiset herkut napata matkaan ja mansikat pääsivätkin heti testiin herkullisen sitruunalla höystetyn mansikkabritakakun muodossa.


Pohja 
150g voita
1,25dl sokeria
4 keltuaista
2dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
1,5dl maitoa

Marenki
4 valkuaista
2dl sokeria
tilkka sitruunamehua
(mantelilastuja)

Täyte
2dl vispikermaa
200g sitruunarahkaa
2rkl sokeria
1tl vaniljasokeria
sitruunan raastettu kuori
puolikkaan sitruunan mehu
500g mansikoita

Nosta voi ja munat ajoissa huoneenlämpöön. Erottele keltuainen ja valkuainen. Vaahdota voi sekä sokeri vaahdoksi ja lisää keltuaiset joukkoon edelleen vatkaten. Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne sekä maito taikinaan. Levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille,

Valmista marenki vaahdottamalla valkuaiset ja lisäämällä sokeri sekä sitruunamehu koko ajan sekoittaen. Vaahto on valmista kun se on kovaa ja kiiltävää. Levitä marenki pohjan päälle, ripottele halutessasi pinnalle mantelilastuja ja paista uunin keskitasossa 175 asteessa 20-30 minuuttia kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Leikkaa jäähtynyt pohja keskeltä kahtia. Nosta toinen puoli tarjoilualustalle. Vaahdota kerma, lisää siihen rahka, sokerit, sitruunan raastettu kuori sekä mehu ja levitä puolikkaalle. Lisää paloitellut mansikat ja nosta toinen puoli kanneksi. Koristele haluamallasi tavalla ja tarjoile heti.




Muistakaahan seurata meitä INSTAGRAMissa ja käykää myös tykkäämässä blogin FACEBOOK- sivusta pysyäksenne ajantasalla viimeisimmistä toilailuista.

torstai 25. toukokuuta 2017

Rantahylkeen kesäsuunnitelmat

Vielä on muutamia päiviä toukokuuta jäljellä. Tällaisen auringonpalvojan mieliksi ollaankin saatu nauttia ihan kiitettävistä keleistä, syödä kesän ensimmäiset kioskijädet ja kirota yllättäviä rusketusrajoja. Vielä pitäisi noin 1,5 kuukautta jaksaa työtaivalta ennen odotettua kesälomaa jolta jäänkin sitten suoraan äippävapaille. Viimeisillään raskaana, 2-vuotiaan taaperon viihdyttämänä tiedossa onkin varmasti harvinaisen rentouttavaa lomailua ennen uuden pienokaisen saapumista.








Mitä ihmettä sitä sitten puuhailisi näin mahakkaana pienen uhmailijan pyöriessä jaloissa? Muumimaailmaan totta kai olisi kiva päästä ja jos miehen aikataulusta löytyy tilaa koko perheen voimin voisi lähteä risteilemään. Aina ei kuitenkaan raha tai mahdollisuudet anna periksi sen kummemmille reissuille, mutta onneksi tämän kesän yksi suurimmista nautinnoista onkin mahdollisuus löhöillä rannalla ilman, että vatsaa täytyy vetää sisään.

Suunnitelmia on aina mukava tehdä, mutta ennen kaikkea tänä kesänä aion nauttia niistä pienistä jutuista. Vielä hetken aikaa meidän perhe voi elää siinä säännöllisessä rytmissä jonka olemme löytäneet. Taapero nukkuu yönsä ja säännölliset pitkät päikkärit. Hän on utelias sekä rohkea joten ulkoilu sujuu totutulla kaavalla ja nälän yllättäessä ei tarvitse murehtia muistiko eväitä vai ei kun toinen syö samaa ruokaa kuin muutkin. Voin rauhassa ottaa hetken parvekkeella aurinkoa kun pieni tykkää leikkiä yksinään legoilla ja hätätapauksessa toisen voi istuttaa katsomaan My Little Ponya kun oman ajan kaipuu yllättää. Vaikka pienen tyttömme kanssa joka päivä oppii jotain uutta, on arki kuitenkin suhteellisen tasaista ja tietyllä tavalla helppoa. Pian tähän tulee muutos.



Tänään oli taas yksi mukava kesäinen vapaapäivä. Helatorstain kunniaksi ulkoilun jälkeen järjestimme tytön kanssa brunssin parvekkeelle ja nautimme kesäisestä ilmasta. Vietimme aikaa ihan vain kaksin syöden, kuunnellen musiikkia ja lukien. Hiki valuu solkenaan jo muutamasta plusasteesta ja nilkkoja turvottaa mutta kyllä se kesä on vaan ihan parasta aikaa.

perjantai 19. toukokuuta 2017

24. Raskausviikko: Kontrolliultrassa

Tänään koitti odotettu kontrolliultra. Niin kuin täällä aikaisemmin mainitsinkin, oli beben toinen munuaisallas rakenneultrassa hieman laajentunut jonka vuoksi meille varattiin kontrollikäynti. Aamukahvit tuli siis keiteltyä hieman jännittyneissä tunnelmissa. Kuten te näitä raskauskuulumishöpinöitä lueskelevat tiedätte, ei ultrat oikein ole ollut meidän pala kakkua.



Ensitöikseen lääkäri tarkisti kohdunkaulan tilanteen. Jo muutaman viikon ajan on tullut kärsittyä hieman ikävistä supisteluista mutta kohdunsuu on onneksi pysynyt vielä kiinni. Sitä nyt hieman seuraillaan ja toivotaan että tilanne ei siitä muuksi muutu. Ajatus pakkovuodelevosta ei kyllä yhtään houkuttaisi.

Sitten siirryttiin minin tutkiskeluun. Ensimmäisenä näyttöön lävähti hyvinkin selvä kuva toisen jalkovälistä ja näin kouluttamatonkin silmä kyllä näki mitä siellä vilkkui (tai tarkemmin ei vilkkunut). Tyttölupaushan siinä vahvistui entisestään kun pieni niin antoisasti meille vilautteli. Seuraavaksi tutkittiin läpi nämä koko ultraamisen syyt eli munuaisaltaat. Kaikki näytti onneksi olevan hyvin joten hyvin nopeasti pääsin pakkaamaan rojuni ja suuntaamaan kotia kohti. Eli tulipas sekin koettua. Ensimmäinen ultra jossa ei löydetty mitään huomautettavaa ja josta sai poistua oikeasti hyvillä mielin. Lisää näitä kiitos!

Tätä postausta kirjoittaessani vetää pikkusankari mahassani ihan omaa ralliaan. Näihin aikoihin se joka iltainen jumppatuokio yleensä alkaa, kun taapero on ollut jo yli tunnin höyhensaarilla ja itse istun tukevasti sohvannurkassa. Ultran mukaan mini painaa jo huimat 700g, sellaisen perhekokoisen jauhelihapaketin verran. Ei siis mikään ihme että toinen saa jo makkarani muljumaaan puolelta toiselle tanssiliikkeittensä tahtiin. Vau.fi sovellus muuten kertoo, että näinä hetkinä sikiö reagoi jo ääniin. Surullista sinänsä, että ensimmäisiä ääniä joita toinen kuulee, on oma korvia raastava hoilaamiseni suihkussa. Ehkäpä pieni on äitiinsä tullut jolloin sävelkorva ei ole turhan tarkka ja pieni epävireisyys ei tosiaankaan haittaa,



Täällä siis voidaan hyvin. Koko ajan hieman paksummin (myös jos takapuoleen vilkaisee), pää hieman raskauden pehmentämänä elellään päivä kerrallaan ja odotellaan malttamattomana kesää sekä äitiysloman alkua. Ensi viikollahan palaillaan taas mahankasvatusprojektin merkeissä ja sillä kertaa tuoreilla neuvolakuulumisilla!


Ja muistakaahan, että meitähän kannattaa seurailla INSTAGRAMISSA ja käykäähän tykkäämässä myös blogin FACEBOOK - sivusta pysyäksenne perillä uusimmista kuulumisista.


* kuvissa näkyvä Luklabelin neuvolakorttikotelo saatu blogin kautta

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Pari sanaa äitienpäivästä

Kakun ja kukkien täyteinen päivä on kääntynyt jo iltaan. Toinen äitienpäiväni äitinä on juhlittu kera perheen ja nyt on aika rauhoittua. Mies on töissä ja lapsi nukkuu joten koti on hiljainen lukuun ottamatta koiran unissaan päästelemiä tyytyväisiä murahduksia. Tiskikone pitäisi tyhjentää ja lelut kerätä lattialta mutta ne kerkeää myöhemminkin. Tämän päivän viimeiset tunnit taidan keskittyä ihan vain itseeni.

Jokainen tietää sanonnan "äidit juovat kahvin kylmänä ja syövät jäätelön lämpimänä". Tänään niin ei ollut. Tänään me nimittäin juhlimme äitiyttä oman sisareni, äitini ja hänen äitinsä kanssa. Äidit kolmessa sukupolvessa pitivät yhdessä huolta ettei taapero lennä pää edellä rappusia alas eikä kenenkään vauva jää jalkoihin. Jokainen joi kahvinsa kuumana koska tiimityössä on voimaa. 

Vain toinen äiti voi tietää minkälaista on rakastaa toista ihmistä niin ehdoitta. Olla samaa aikaa niin ärsyyntynyt, turhautunut sekä väsynyt ja kuitenkin jaksaa jatkaa. Lähteä uralle joka on aliarvostettu ja jonka palkalla ei maksa vuokraa mutta jonka arvoa ei voi rahassa mitata. Ja siksi tänään me juhlimme. Juhlimme sitä että selvisimme taas yhdestä vuodesta. Sitä mitä saimme aikaa ja sitä mitä jätimme tekemättä (vaikka mitä niinä pimeinä hetkinä kuvitteleekin). Juhlistamme niitä äitejä jotka tekevät töitä kellon ympäri kasvattaakseen mallikelpoisia kansalaisia ja niitä joiden lapset ovat jo pesästä lentäneet, mutta jotka edelleen välittävät, huolehtivat ja pelkäävät pientensä puolesta.




Kai muistit onnitella äitiäsi?

perjantai 12. toukokuuta 2017

23. raskausviikko: Joko tuntuu todelliselta?

Heippa heii! Tuoreimpien raskausterveisten merkeissä täällä taas. Nythän viikkoja on jo hurjat 22+2 joten mukavasti puoliväli ylitetty ja laskettu aika aina vain lähestyy. Nyt eletäänkin jo niitä hetkiä kun todellisuus rupeaa iskemään vasten kasvoja. Meille tulee toinen vauva. Voi luoja, meille oikeasti tulee toinen vauva! Pienimuotoinen paniikki iskee. Liian myöhäistä perääntyä.



En sitten tiedä mikä se teki kaikesta paljon todellisempaa. Onkohan syynä jokapäiväinen (ja öinen) myllerrys vatsassa mikä näkyy ja tuntuu? Vai eilen suihkussa käydessäni huomaamani suonikohju? Jo toinen mokoma, ensimmäisen sain edellisessä raskaudessa. Jalkani näyttää pahemmalta kuin 80 vuotiaalla isomummilla! Ihan omaksi puolustukseni kyseessä on aika teräksinen isoäiti, mutta kuitenkin. Suonikohju. Kiva.

Vai johtuukohan tämä rakenneultrasta. Siitä kuinka pieni siellä venytteli jalkojaan ja vilkutteli kameralle. Siitä kuinka Mini ei ole enää pelkkä Mini vaan äidin prinsessa, pikkusisko. Tyttöveikkaus sai mielen pyörimään vaaleapunaisissa lakanoissa ja mahdollisissa nimivaihtoehdoissa. Isosiskon vanhat vaatteet on jo kaivettu esiin ja ne toivat mukanaan vauvantuoksua. Ihan kohta pääsevät uuteen käyttöön. Tai kohta ja kohta, onhan siihen vielä aikaa.



Tiedätte varmasti kuinka iltaisin tulee makoiltua sängyssä ja tuijoteltua kattoa. Päivän tapahtumat tai tulevat käänteet pyörivät päässä jonka seurauksena on vaikea nukahtaa. Levottomuus vaivaa ja vuorotellen tulee kylmä sekä kuuma. Mitä useammin vaihtaa kylkeä paremman asennon toivossa, sitä virkeämmäksi itsensä tuntee. Sitä tämän nyt on. Pohdiskelua, stressiä, jännitystä sekä odotusta. Pakko kai se on uskoa: jos kaikki menee hyvin, ensi syyskuussa meille tulee vauva.

Mites muut odottajat: kuulostaako tutulta?



Muistattehan, että meidän perheen menoa voi seurata myös INSTAGRAMISSA ja FACEBOOKISSA

torstai 4. toukokuuta 2017

22. raskausviikko: Noloakin nolompi raskaus

Ei ole hyvää ilman huonoa. Raskaus, samoin kuin moni muukin asia, ei ole aina sitä miltä päälle päin näyttää. Se ei ole hyvin rasvattu ratas mikä pyörii eteenpäin ilman minkäänlaista kitkaa. Onnellisten vatsanpitelykuvien ja pienten lastenvaatteiden hamstrauksen taakse jää se hieman pimeämpi puoli mitä ei niin mielellään tuo päivänvaloon. Tässäkin postauksessa näkyvät, aiheeseen täysin sopimattomat vaaleataustaiset kuvat kätkevät taakseen sen joka päiväisen todellisuuden. Enkä sillä tarkoita vain keittiön tuolia mikä on juuri sopivasti rajattu pois, sitä tuolia mikä on vuorattu likaisilla vaatteilla puolimatkassa pyykkikoriin.


Mitä raskaana oleva nainen näkee astellessaan peilin eteen? Totta kai ensimmäisenä osuu silmään päivittäin kasvava vatsakumpu. Ihmisestä riippuen tämä kumpu on verhottu pari kokoa liian isolla kaavulla tai tyköistuvalla paidantapaisella. Helmaa nostaessa saattaa näky olla kuin suoraan kosteusvoidemainoksesta tai jotain mitä odotat näkeväsi eläintarhassa. Raskausvatsa ei nimittäin aina ole kuin vauvan peppu taisteluarpineen ja karvoineen joiden ajelu tukkii suihkun lattiakaivon. Kaiken lisäksi ihon väritys saattaa vaihdella ja napa näyttää epämääräiseltä. Kyse on kuitenkin vain vatsasta minkä todellinen ulkonäkö on helppo piilottaa uteliailta katseilta. Tätä Grinchiin verrattavaa näköalaa pääsee lähinnä ihailemaan odottavan äidin onnekas puoliso joka yhteisissä saunavuoroissa mielessään muotoilee naisensa vatsakarvat partavahalla.

Ikävä kyllä raskauden tuomat muutokset eivät rajoitu vain vatsan seudulle. Peitepuikon käyttö yleistyy naaman kukkimisen tuloksena ja sääriä koristaa karvojen lisäksi suonikohjut. Jalan ja jopa nenän koko saattaa kasvaa, naama turvota ja takapuoli levetä. Puheet raskauden tuomasta hehkusta juontaa juuresta jatkuvasta hikoilusta mikä saa kainalot vuotamaan Niagaran putouksen lailla ja naaman kiiltämään sekä punoittamaan. Parin rappusen jälkeen pitää pysähtyä tasaamaan hengitystä ja paidassa loistavat märät läntit saavat kainaloihin teipatut pesusienet kuulostamaan hyvältä idealta. 


Osa näistä edellä mainituista muutoksista saattaa tulla odottavalle äidille yllätyksenä. Kuulumisia vaihtaessa harvoin ensimmäisenä tulee puheeksi nykyään niin silmiä pistävältä haiseva jalkahiki. Onneksi on kuitenkin olemassa tiettyjä vaivoja jotka ovat ihan yleisesti tiedossa. Kuten se, että raskaana olevalla naisella on jatkuva tarve päästä vessaan. Ja näinhän se menee mutta siinä ei ole koko totuus. Ahkerasta rakontyhjennyksestä huolimatta ei nimittäin ikinä tiedä milloin aivastus tai yskä saa laskemaan housuihinsa. Tämä pitää sentään elämän jännittävänä. Vatsa pystyssä marssivalle naiselle kerrottavia vitsejä kannattaa myös rajoittaa, nimittäin virtsankarkailun lisäksi ongelmana saattaa olla myös ilmavaivat. Äkkinäinen purskahtaminen nauruun saattaa siis parhaimmillaan johtaa märkiin housuihin ja miehekkään äänekkääseen pieruun. Itsesuojeluvaiston omaava ihminen jättää nämä vaivat sitten huomiotta sillä kukaan ei halua saada hormonaalisen naisen tilitystä niskaansa.

Mutta ei huolta! On useita jotka eivät kärsi yhdestäkään edellä mainitusta oireesta. Ja rohkaisevana sanana sinulle joka kärsit jokaisesta: raskausaika on onneksi vain yhdeksän kuukautta. Monesti helpottaa heti synnytyksen jälkeen. Tai sitten ei. On se niin hienoa olla nainen.


Hei sinä raskaana oleva sielunsisko! Kuulostaako tutulle?


Muistattehan seurata meitä myös INSTAGRAMISSA sekä FACEBOOKISSA

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Päivä eläintarhassa (sis. linkin arvontaan)

Mitä saadaan kun tuodaan samaan tilaan yli 20 äitibloggaajaa lapsineen? Höystetään soppa vaahtokarkeilla, puolitiehän jääneillä päiväunilla sekä liukumäillä. Innostus on tarttuvaa ja joukossa tyhmyys tiivistyy joten katastrofin ainekset ovat valmiina. Joku voisi kuvailla tätä kaikkea päivänä eläintarhassa mutta eihän se sitä ollut. Näin taaperon äitinä kuvailisin sitä ihan perus lauantaiksi.



Maaliskuun lopussa kokoonnuimme Kaksplussan verkoston kesken Vantaan Flamingossa sijaitsevaan Naurusaareen. Ainekset huippupäivään olivat kasassa lapsia ilahduttavan sisäleikkipuiston, koko perheelle maistuvan ruuan sekä loistavan seuran keskellä. Itse tällaisiin reissuihin valmistautuu vähän samalla tavalla kuin maratoniin. Ennen lähtöä tulee muistaa lämmitellä, vesipullo on plussaa ja mukavat housut välttämättömät. Täytyy muistaa hengittää oikein ja toistella itselleen, että kyse on kuitenkin mahtavasta tilaisuudesta päästä testaamaan rajojaan. Ja illan tullen palkinto odottaa kun lapsi rankan päivän jäljiltä nukahtaa ilman kiukuttelua ja itse voi rauhallisin mielin syödä sohvan nurkassa suklaalevyn tai kaksi. Siihen lösähtäessäsi muistaa, miksi valitsi jälleen päivän asuksi pitkät kalsarit joiden nappia ei pahimpaan turvotukseen täydy avata ja hiljaa myhäilee itseksesi miettiessään sitä kalorimäärää, minkä juuri päivän aikana kulutti!



Mutta tällaisissa kokoontumisissa parasta on, että ympärillä pyörii kasa samanhenkisiä äiti-ihmisiä, joista jokainen pitää huolta ettei kenenkään ipana tule pää edellä mistään alas. Kuulumisien vaihto on lyhyttä sekä ytimekästä kunnes on juostava taas jälkikasvun perässä ja jokainen varmasti niinä hetkinä päässään mietti miten niin lyhyillä jaloilla voikaan päästä niin nopeasti. Samassa tilanteessa olevilla ihmisillä on samanlaiset ilonaiheet kun kamojen pakkaamisen jälkeen taisteluarpien määrä on kohtalainen ja lähtemään päästään ilman kovemman luokan konserttia. Onnistuneen reissun tunnistaa siitä, ettei yksikään äiti pitele lähtiessään itkua eikä yhtäkään lasta jouduta kuskaamaan päivystykseen.



Mahtavan muijalauman, Naurusaaren mukavan henkilökunnan ja hyvän tarjoilun lisäksi päiväämme paransi kasa yhteistyökumppaneita ihanan goodiebagin merkeissä. Syntymäpäiväni on vasta syksyllä joten mitä herkkua onkaan siellä sohvan nurkassa päästä hypistelemään sitä lahjakasaa, jonka menneen päivän järjestänyt tehotyttötiimi oli haalinut kasaan. 

Kiitos siis PapuPipa ja Poppana kun kokositte meidät kaikki saman katon alle ja jaksoitte järkätä koko tapahtuman.

Kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneille!







Ja koska on kiva että muutkin pääsevät hyötymään näistä tapahtumista käykääpäs kurkkaamassa INSTAGRAMIN puolella arvonta!

Muistakaa käydä tykkäämässä myös Lapsen Askelin omasta facebook-sivusta! (KLIK!)

Yhteistyössä

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

21. raskausviikko: Tyttö vai poika?

No nyt on meilläkin ohi se kauan odotettu rakenneultra. Aika jännittynein fiiliksen sai taas marssia keskussairaalan tutuista ovista sisään epävarmana siitä mitä tuleman pitää. Ei sillä, että odotettavissa nyt olisi mitään kummempaa, mutta jotenkin jo Elisen odotuksesta lähtien olen vieroksunut ultria. Pitänyt niitä lähinnä kylmänä läpsynä päin kasvoja ja muistutuksena että vaikka kuinka leijailee siellä omassa odotuskuplassaan, joskus on pakko käydä maan pinnalla.



Joten. Rakenneultra. Ultrien ultra jossa odotettavissa on kätilön manailua Minin huonosta asennosta ja pieniä huolettomia huomautuksia siitä kuinka jokin on melkein pielessä mutta ei kuitenkaan. "Vähän on pieni viikkoihin nähden, mutta ei siitä pidä huolestua." "Vähän on laajentunut munuaisallas, mutta ei siitä pidä huolestua." "Huonosta näkyvyydestä johtuen en saa otettua siitä ja siitä kohdasta kuvaa joten saatte ajan kontrolliultraan, ei kuitenkaan pidä huolestua." En tiedä onko meillä ollut vain harvinaisen huono tuuri aikaisemmin vai onko tämä yleistä, mutta näin se meillä tuppaa menemään. Ja mikä ihmeen "Ei tästä pidä huolestua", yritäppä saada raskaana oleva nainen lohduttautumaan noihin sanoihin.

Mikä oli siis tuomio? Kyllä, asento oli taas huono. Mini nukkui kuin tukki ja istukka peitti näkyvyyttä. Toinen oli kasvanut hurjasti ja sillä oli pää, kaksi kättä sekä kaksi jalkaa. Aivot näyttivät hyvältä, ylähuuli ehjältä, maha ja virtsarakko olivat ok ja pitkän etsinnän jälkeen saatiin jopa kolmisuonikuva. Siinä vaiheessa kivi vierähtää sydämmeltä. Onko tämä oikeasti tällä kertaa näin helppoa? Mutkattomat ultrat eivät kuitenkaan ole meidän juttu joten se perhanan munuaisallas. Laajentunut, samoin kuin isosiskollaan oli. Kuulemma tälläkin kertaa normaalin rajoissa ja sitä nyt seurataan. Muutaman viikon päästä aika kontrolliultraan. Jipii, harmi etten osaa ottaa tätäkään ultraa vaan uutena ihanana tilaisuutena päästä kurkkaamaan pienen touhuja.

Nimensä mukaan rakenneultran tarkoitushan on tutkia tarkemmin sikiön rakenteita. Monen mielessä ultrahuoneeseen astuessaan pyörii kuitenkin kysymys pienen sukupuolesta. Tähänhän kuuluisi vastata, että onko sillä väliä kunhan lapsi on terve. Totta kai sitä toivotaan, että jokainen syntyvä lapsi on terve mutta olen kuitenkin malttamaton ihminen. Äiti, joka tykkää shoppailla, näperrellä pieniä vaatteita ja haluaa laittaa pinnasänkyyn joko vaaleanpunaiset tai vaaleansiniset lakanat odottamaan uutta tulokasta. Joten totta kai sitä piti kysyä mitä jalkovälissä vilkkuu! Ultrasta poistuessa olimme taas hieman viisaampia. Sen lisäksi, että onnekkaalla lapsellamme sydän hakkasi vahvasti, hänellä on kaksi jalkaa sekä kaksi kättä ja yksi pää, joutuu hän elämään ensimmäiset kuukautensa vaaleanpunaisessa kuplassa. Kyllä, meille tulee toinen TYTTÖ!





Seuraattehan meitä myös INSTAGRAMISSA ja FACEBOOKISSA

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Vuoden rankin viikonloppu?

Huh huh, nyt on takana hieman kovemman luokan viikonloppu. Jalat rakoilla ja lompakko huomattavasti kevyempänä aloitellaan uutta viikkoa uusine kujeineen, mutta käännetäänpäs hetkeksi vielä katse tähän vuoden lapsekkaimpaan viikonloppuun. Nimittäin Lapsimessuihin.



Itsehän otin reippaana tyttönä nokan kohti Messukeskusta heti perjantai aamuna. Se materialisti minussa liiteli koko matkan pää pilvissä vaikka aamukahvihetki oli jäänyt lyhyeksi ja juna tupaten täynnä. Matka taittui kuitenkin nopeasti ja Pasilan rautatieasemalta kohti Messukeskusta liikehtivää vaunupilveä seuraillessa kävi jo selväksi, ettemme joutuisi messuilemaan keskenämme. Se varmaan monilla tuleekin ensimmäisenä Lapsimessuja kuvaillessa mieleen. Voi sitä porukan määrää.


Mutta heti kun onnistuu vain sulkemaan sen ihmispaljouden mielestään ja keskittymään olennaiseen, eli siihen kaikkeen ihanaan tarjontaan mitä messut tuovat tullessaan, on kaikki paljon paremmin. Itsehän liikuin pitkin käytäviä silmä kovana tuijotellen lastenvaaterekkejä ja menettäen todellisuuden sekä rahan tajuni. Mutta näin olin jo etukäteen suonut itselleni tapahtuvan, tietoisesti antanut luvan päästellä vähän höyryjä. Pomp de luxin ja Mainion pisteillä kikattelin kuin pieni tyttö karkkikaupassa tarjoukset huomatessani. Toivottavasti teistä kukaan ei ollut sitä todistamassa. Kovemman luokan ostoskierroksen jälkeen oli aika etsiä ruokapaikka. Totta kai piti saada ruokaa juuri siihen yleiseen lounasaikaan kun muutkin olivat nälkäisiä ja jonot pisimmillään. Perus settiä. Onneksi sitä saatiin kuin saatiikiin murua rinnan alle jotta shoppailut päästiin suorittamaan loppuun ja ihmisten aikaan kotimatkalle. Seuraavana päivänä olisi nimittäin tiedossa taas sama rumba.



Voi kyllä. Hullu kuin pullosta tullut. Lauantai aamuna oli nimittäin aika tehdä jo tutuksi tullut junamatka kohti Messukeskusta. Tällä kertaa hieman erilaisella asenteella nimittäin mukanahan pyöri tuo meidän reilu 1,5v taaperomme. Esiuhmailija, järjetön määrä erilaista toimintaa ja samassa tilassa kasa muitakin esiuhmailijoita. Ei voi mennä kuin hyvin. Jos kuitenkin lähtee liikenteeseen varautuen kaikkeen siihen mikä voi mennä päin persettä, ei voi yllättyä kuin positiivisesti. Näin pääsi nimittäin käymään kun taapero päätti nukkua puolet reissusta. Toisen unta ei edes häirinnyt se, että jos vain mahdollista porukkaa tuntui messuilla pyörivän jopa enemmän kuin edellisenä päivänä. Tämähän fiilis saattoi kyllä johtua myös katujyrä Emmaljungista, mitkä olivat tällä kertaa matkassa. Vaunujen työntämisen lisäksi, kun kerran ostoslista oli eilen jo suoritettu loppuun, joutui oikeasti keskittymään myös siihen kaikkeen muuhun mitä tapahtumassa oli esillä. Olipas hassua huomata, että ehkei Lapsimessujen tarkoitus ole vain tyydyttää äiti-ihmisten shoppailutarpeita vaan tarjota oikeaa ajanvietettä ihan koko perheelle. Erilaiset temppuradat ja pomppulinnat nimittäin olivatkin ihan kokeilemisen arvoisia ja monen moiset maistiaiset toivat hymyn hyvin nukkuneen taaperon kasvoille. 



Oikein toiminnan täyteinen viikonloppu siis takana ja hengissä ollaan. Onhan se aina oma hommansa tuo messuilu, mutta kyllä se on sen arvoista. Ensi vuotta odotellessa tiivistänpäs tähän vielä, mitä tämä viikonloppu jälleen minulle opetti:
1. Ensi kerralla pidä huolta, että ystäväsi ei laita messuille korkkareita tai hän päätyy taas lampsimaan ympäriinsä sukkasiltaan.
2. Saatat joutua jonottamaan, ota siis evääksi suklaapatukoita.´
3. Suosittelen nostamaan käteistä ja jättämään visat ja masterit turvallisesti kotiin ettei mene tuhlaamisen puolelle.
4. Eläinmessujen puput ovat kyllä todella söpöjä, mutta et tarvitse sellaista kotiin.
5. Voin ehkä harkita, huom harkita, että lähden myös ensi vuonna messuilemaan taaperon kanssa.

Mitäs mieltä te muut olitte tämän vuotisista Lapsimessuista?



Muistattehan että meitä voi seurata myös INSTAGRAMISSA ja FACEBOOKISSA

torstai 20. huhtikuuta 2017

20. raskausviikko: Onko se kalja- vai raskausmaha?

Viikot vierivät eteenpäin hurjaa vauhtia ja raskauden puoliväli häämöttää. Päivät kuluvat juosten esiuhmaisen taaperon perässä ja ihmetellen sitä miten farkkujen lisäksi jopa kengät tuntuvat liian pieniltä. Mikä ihmeen turvotus? Varsinainen matami Mursu.


Kaikista suurin ero edelliseen raskauteen on ehtinyt jo käydä selväksi. Sitä tuppaa unohtamaan kuinka pikaisesti aamut vaihtuvat iltaan ja taas uuteen aamuun. Pysyäkseen perässä näissä viikkojen vaihtumisessa pitää aika ajoin tarkistaa vau.fi sovelluksesta missäs kohtaa sitä nyt mennäänkään. Ja joka kerta saa yllättyä positiivisesti miten nopeasti aika on kulunut. Myös vatsa on ruvennut pyöristymään entisestään ja alkuraskauden lähinnä kalja- tai pullaöverimahaa muistuttava muhkura on pikku hiljaa saanut kunnon raskausvatsan piirteitä. Ja tämä rantahylje ottaa kaiken irti siitä että pääsee käyttämään istuvia vaatteita ilman makkarastressiä ja jatkuvaa vatsan sisään vetoa.

Alkuraskauden paha olo on jo taltutettu ja se jatkuva epävarmuus siitä, että onko siellä vatsassa edes ketään, on poissa. Muutaman viikon verran olen nimittäin saanut nauttia minisistä monotuksista, joista osa on jo havaittavissa vatsan päältäkin tunnusteltaessa. Mini vaikuttaa ainakin toistaiseksi huomattavasti pirteämmältä kaverilta kuin isosiskonsa joten jännityksellä odotan jatkuuko samat hulinat myös myöhemmillä viikoilla. Ajatus seesteisestä keskiraskaudesta kuulostaa kuitenkin lähinnä iltasadulta kun kuvioihin on astunut jatkuva paineen tunne sekä ajoittain jopa kipeä supistelu. Ensi viikolla onneksi edessä rakenneultra jossa pääsee sitten vähän kyselemään että mites tähän pitäisi suhtautua.


Super innoissaan täällä kuitenkin odotellaan Minin saapumista. Muuttaa pitäisi tästä loukusta isompaan, tällä hetkellä eniten häiritsee etten pääse itse puristelemaan selästäni finnejä ja My Little Pony jaksoja ei voi katsoa itkemättä joten hormonien täyteiset terveiset meidän kaksion sohvan nurkasta. Ensi viikolla palaillaan raskauskuulumisiin ultran jälkeen, josko sielä pieni vilauttelisi vähän jalkoväliäänkin. Meillä erittäin vahvat veikkaukset Minin sukupuolesta jo onkin mutta vahvistusta odotellaan ennen kuin sen teitille paljastan.

Mukavaa Lapsimessuviikonloppua kaikille!

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Nokka kohti Lapsimessuja (+sisältää linkin lippuarvontaan)

No nyt lähestyy taas se aika vuodesta jota tulee odotettua joulun tavoin. Erilaiset perheet, suuret sekä pienet, lapset sekä lapsenmieliset ottavat nokan kohti Pasilaa Messukeskusta koska tiedossahan on ei mikään muu kuin Lapsimessut! Nämä itseni kaltaisen materialistin onnen päivät aukaisevat ovensa perjantaina 21.4 klo 9 ja siitä hetkestä eteenpäin on kolme päivää aikaa ihmetellä tätä lastenvaatteiden sekä -tarvikkeiden ihmeellistä maailmaa. 


Lapsimessut on Pohjoismaiden suurin koko perheen tapahtuma! Tapahtuma on suunnattu perheen perustamista suunnitteleville, odottajille ja kaiken kokoisille perheille isovanhempineen. Tule mukaan tekemään tarvikehankintoja, hankkimaan vinkkejä arjen helpottamiseen sekä seuraamaan viihdyttävää ja vauhdikasta ohjelmaa. Mukana yli 180 näytteilleasettajaa! Tämä kevään hauskin viikonloppu sisältää tapahtumat: Lapsimessut, Model Expo, Kädentaito, OutletExpo, (la-su) Eläinystäväni lähde



Sinulle joka saavut paikalle lapsesi kanssa


Lapsimessut on pyritty järjestämään niin, että liikkuminen on mahdollisimman esteetöntä. Käytävät on pyritty pitämään mahdollisimman leveinä, jotta liikkuminen vaunujen kanssa helpottuu ja messujen ajan käytössä on myös Messukeskuksen itäinen sisäänkäynti jota kautta pääset suoraan messualueelle kulkematta liukuportaiden tai hissien kautta. Itäinen sisäänkäynti sijaitsee parkkihallista katsottuna Messukeskuksen vasemmalla puolella ja Hotellilta katsottuna Messukeskuksen oikealla puolella. Myös muut sisäänkäynnit ovat esteettömiä ja liikkuminen halleista toiseen onnistuu helposti hissillä.

Lapsiperheiden matkustamista on pyritty helpottamaan myös erilaisten hoitopisteiden avulla. Löytyy vaunuparkkia, vaippavarikkoa sekä pesu- ja imetyspisteet. Erillisen eväsparkin rinnalla lapsen ruuan lämmittäminen on helppoa useammassakin paikassa ja jos vanhemmilta rupeaa kärsivällisyys loppumaan, löytyy perjantaina sekä lauantaina 3-7 vuotiaille lapsille valvottu ja maksuton hoitopaikka. Voit käydä tutustumassa näihin hoitopisteisiin tarkemmin TÄÄLLÄ.

Ja kaikkihan tietää, että lasten kanssa matkustaessa mikään ei ikinä mene niin kuin on suunniteltu. Nämä suloiset, kirkuvat ja karkailevat tikittävät aikapommit on pyrittävä pitämään tyytyväisinä keinolla millä hyvänsä. Onneksi Lapsimessuilta löytyy monen moista toimintaa näille perheen pienimmille. Hurjemman tapauksen kanssa kannattaa käydä tutustumassa Pajulahden temppuratoihin sekä Bobbles- lego duplon seikkailualueeseen. Käykää myös ajelemassa lasten liikennekaupungissa sekä tapaamassa ihka oikeita poliiseja sekä palomiehiä autoineen. Lisäksi hieman rauhallisempaan makuun löytyy askartelupisteitä, joissa voidaan hetki rauhoittua. Lisää lapsiperheille suunnatusta toiminnasta TÄÄLTÄ.


kuvat viime vuoden messuilta

Ja sinulle joka matkustat aikuisessa seurassa


Sinulle tärkein vinkkini on nauttia hetki ajasta ihan itsesi kanssa. Hypistele ihania lastenvaatteita esimerkiksi Kiddown, Blaan sekä Papun osastoilla. Pysähdy pitkälle lounaalle johonkin Messukeskuksen useista ruokapaikoista, osallistu arvontoihin ja tuhlaa rauhassa muutaman kuukauden palkkasi. 
Odottajan kannattaa tutustua Neuvolaan, ihailla lastenvaunuja Stokken ständillä ja hakea Nordic Family Group AB.n jakama ilmainen babybag- tuotepaketti.

Lisää messutunnelmia luvassa sitten ensi viikon viikonloppuna.


Ja sinulle joka olet menossa: Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa liput sekä itsellesi että ystävällesi . Arvottavana on kaksi eri settiä toinen instagramissa @askelininka sekä toinen tykkäämällä blogin FACEBOOK- sivuista. Joten hop hop osallistumaan!



ONNEA ARVONTAAN!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Kinderjuustokakut

Kaikkihan tietää, että Kinder kuuluu jokaiseen pääsiäiseen. Eilen karkkihyllyä tuijotellessani kohtasin kuitenkin ongelman: Teenkö tämän kauniin virpojia täyteisen sunnuntain kunniaksi ihanan kinderpiirakan, missä pohja paistetaan ja kuorrutetaan suklaalla vaiko makoisan juustokakkutyylisen kinderkakun. Noo päätinpä tehdä molemmat. Brownietyylinen pohja kuorrutettuna valkosuklaajuustokakulla sekä sulatetulla maitosuklaalla olkaapas hyvä.


Pohja
200g tummaa suklaata
100g voita
1dl fariinisokeria
2tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
2dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Täyte
4dl vispi- tai kuohukermaa
200g mascarponea (tai muuta tuorejuustoa)
240g valkosuklaata
Tilkka maitoa tai vettä
2 liivatelehteä

Päälle
200g maitosuklaata
2dl kermaa


Sulata tumma suklaa ja voi kattilassa sekä lisää joukkoon muut aineet. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan tai muffinivuokiin (itse käytin pahvisia muffinssivuokia). Paistaa 200 asteessa noin 10-15 minuuttia riippuen valmistusastiasta. 

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Sulata suklaa. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon mascarpone sekä sulatettu valkosuklaa. Lämmitä hellalla maito, purista pehmenneistä liivatteista ylimääräinen vesi pois ja liota kuumaan nesteeseen. Kaada ohuena nauhana kermaseoksen joukkoon koko ajan sekoittaen. Lisää juustokakkutäyte jäähtyneen pohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa mielellään yön yli.

Jos olet valmistanut kinderleivoksen uunivuoassa voit leikellä sen annospaloihin ennen tai jälkeen kuorruttamisen. Valmista päällinen kiehauttamalla kerma kattilassa ja sulattamalla joukkoon suklaan. Suklaalla kuorruttaessa pidän kakkua aina hetken pakkasessa ennen kuorruttamista jotta pinta on mahdollisimman kylmä ja aloitan aina kuorrutteen valuttamisen leivoksen reunoista.
Anna olla hetki jääkaapissa ennen tarjoilua




Seuraathan meitä myös INSTAGRAMISSA

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Valkosuklaajuustokakku puolukoilla sekä kinuskilla

Tervetuloa taas amatöörikokin kokeiluntäyteiseen keittiöön! Tämähän on se yrittämisen ja kauniiden ajatusten täyteinen paikka jossa toteutus on yleensä vähän hukassa. Huomaa että alkuraskauden väsymys ja pahoinvointi on voitettu kun on ruvennut leipominenkin taas maistumaan. Suurena suklaan ystävänä vuorossa on totta kai valkosuklaan täyteinen herkku, jota on pitänyt jo pidemmän aikaa testata. Ja hei tästä löytyy kinuskia, sokeriöverit taattu ja ei voi olla kuin hyvää.



Pohja
140g gluteenittomia digestivejä (voi käyttää myös tavallisia)
70g voita

Täyte
4 dl vispi- tai kuohukermaa
250g mascarponea
250g valkosuklaa
2 liivatetta

Tilkka maitoa
2 tl vaniljasokeria

4 dl puolukoita
Noin 1,5 dl vettä
1 dl sokeria
1 liivate

Kinuski
2dl kuohukermaa
2dl fariinisokeria



Murskaa keksit, lisää sulatettu voi ja taputtele leivinpaperilla päällystetyn irtopohjavuoan pohjalle.

Laita liivatteet kylmään veteen. Lisää vesi, puolukat sekä sokeri kattilaan ja kiehauta. Keittele miedolla lämmöllä hetken aikaa ja soseuta marjat esimerkiksi sauvasekoittimella. Laita sose vielä kuumalle hellalle, ota yksi pehmennyt liivate likoamasta, purista ylimääräinen vesi pois ja lisää se nopeasti sekoittaen puolukkasurvokseen. Siirrä survos sivuun jäähtymään.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon mascarpone sekä sulatettu valkosuklaa. Laita tilkka maitoa kattilaan ja lisää joukkoon vaniljasokeri. Anna kiehahtaa, ota loput liivatteet likoamasta ja sekoita ne maidon joukkoon. Kaada maito kermaseokseen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen.

Lisää täyte keksipohjan päälle noin kolmessa osassa vuorotellen survoksen kanssa. Vedä lastalla muutama veto kakun poikki jotta kermaseos ja puolukkasurvos hieman sekoittuvat mutta eivät liikaa. Anna jähmettyä jääkaapissa yön yli.

Ennen kinuskia valmistamista siirrä kakku hetkeksi pakkaseen. Keittele kermaa ja sokeria miedolla lämmöllä noin 15min. Suosittelen tekemään vesilasitestin varmistukseksi että kinuski on varmasti valmista. Teet sen tiputtamalla tipan kinuskia kylmään veteen ja jos kinuski jähmettyy välittömästi yhtään leviämättä, on se valmista.
Kun kinuski on valmista anna sen hetki jäähtyä. Ota kakku pakkasesta ja valuttele kinuski kakun päälle aloittaen reunoista.
Koristele haluamallasi tavalla ja siirrä vielä hetkeksi jääkaappiin ennen tarjoilua.





Meitähän voi seurata myös INSTAGRAMISSA