sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Päivä eläintarhassa (sis. linkin arvontaan)

Mitä saadaan kun tuodaan samaan tilaan yli 20 äitibloggaajaa lapsineen? Höystetään soppa vaahtokarkeilla, puolitiehän jääneillä päiväunilla sekä liukumäillä. Innostus on tarttuvaa ja joukossa tyhmyys tiivistyy joten katastrofin ainekset ovat valmiina. Joku voisi kuvailla tätä kaikkea päivänä eläintarhassa mutta eihän se sitä ollut. Näin taaperon äitinä kuvailisin sitä ihan perus lauantaiksi.



Maaliskuun lopussa kokoonnuimme Kaksplussan verkoston kesken Vantaan Flamingossa sijaitsevaan Naurusaareen. Ainekset huippupäivään olivat kasassa lapsia ilahduttavan sisäleikkipuiston, koko perheelle maistuvan ruuan sekä loistavan seuran keskellä. Itse tällaisiin reissuihin valmistautuu vähän samalla tavalla kuin maratoniin. Ennen lähtöä tulee muistaa lämmitellä, vesipullo on plussaa ja mukavat housut välttämättömät. Täytyy muistaa hengittää oikein ja toistella itselleen, että kyse on kuitenkin mahtavasta tilaisuudesta päästä testaamaan rajojaan. Ja illan tullen palkinto odottaa kun lapsi rankan päivän jäljiltä nukahtaa ilman kiukuttelua ja itse voi rauhallisin mielin syödä sohvan nurkassa suklaalevyn tai kaksi. Siihen lösähtäessäsi muistaa, miksi valitsi jälleen päivän asuksi pitkät kalsarit joiden nappia ei pahimpaan turvotukseen täydy avata ja hiljaa myhäilee itseksesi miettiessään sitä kalorimäärää, minkä juuri päivän aikana kulutti!



Mutta tällaisissa kokoontumisissa parasta on, että ympärillä pyörii kasa samanhenkisiä äiti-ihmisiä, joista jokainen pitää huolta ettei kenenkään ipana tule pää edellä mistään alas. Kuulumisien vaihto on lyhyttä sekä ytimekästä kunnes on juostava taas jälkikasvun perässä ja jokainen varmasti niinä hetkinä päässään mietti miten niin lyhyillä jaloilla voikaan päästä niin nopeasti. Samassa tilanteessa olevilla ihmisillä on samanlaiset ilonaiheet kun kamojen pakkaamisen jälkeen taisteluarpien määrä on kohtalainen ja lähtemään päästään ilman kovemman luokan konserttia. Onnistuneen reissun tunnistaa siitä, ettei yksikään äiti pitele lähtiessään itkua eikä yhtäkään lasta jouduta kuskaamaan päivystykseen.



Mahtavan muijalauman, Naurusaaren mukavan henkilökunnan ja hyvän tarjoilun lisäksi päiväämme paransi kasa yhteistyökumppaneita ihanan goodiebagin merkeissä. Syntymäpäiväni on vasta syksyllä joten mitä herkkua onkaan siellä sohvan nurkassa päästä hypistelemään sitä lahjakasaa, jonka menneen päivän järjestänyt tehotyttötiimi oli haalinut kasaan. 

Kiitos siis PapuPipa ja Poppana kun kokositte meidät kaikki saman katon alle ja jaksoitte järkätä koko tapahtuman.

Kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneille!







Ja koska on kiva että muutkin pääsevät hyötymään näistä tapahtumista käykääpäs kurkkaamassa INSTAGRAMIN puolella arvonta!

Muistakaa käydä tykkäämässä myös Lapsen Askelin omasta facebook-sivusta! (KLIK!)

Yhteistyössä

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

21. raskausviikko: Tyttö vai poika?

No nyt on meilläkin ohi se kauan odotettu rakenneultra. Aika jännittynein fiiliksen sai taas marssia keskussairaalan tutuista ovista sisään epävarmana siitä mitä tuleman pitää. Ei sillä, että odotettavissa nyt olisi mitään kummempaa, mutta jotenkin jo Elisen odotuksesta lähtien olen vieroksunut ultria. Pitänyt niitä lähinnä kylmänä läpsynä päin kasvoja ja muistutuksena että vaikka kuinka leijailee siellä omassa odotuskuplassaan, joskus on pakko käydä maan pinnalla.



Joten. Rakenneultra. Ultrien ultra jossa odotettavissa on kätilön manailua Minin huonosta asennosta ja pieniä huolettomia huomautuksia siitä kuinka jokin on melkein pielessä mutta ei kuitenkaan. "Vähän on pieni viikkoihin nähden, mutta ei siitä pidä huolestua." "Vähän on laajentunut munuaisallas, mutta ei siitä pidä huolestua." "Huonosta näkyvyydestä johtuen en saa otettua siitä ja siitä kohdasta kuvaa joten saatte ajan kontrolliultraan, ei kuitenkaan pidä huolestua." En tiedä onko meillä ollut vain harvinaisen huono tuuri aikaisemmin vai onko tämä yleistä, mutta näin se meillä tuppaa menemään. Ja mikä ihmeen "Ei tästä pidä huolestua", yritäppä saada raskaana oleva nainen lohduttautumaan noihin sanoihin.

Mikä oli siis tuomio? Kyllä, asento oli taas huono. Mini nukkui kuin tukki ja istukka peitti näkyvyyttä. Toinen oli kasvanut hurjasti ja sillä oli pää, kaksi kättä sekä kaksi jalkaa. Aivot näyttivät hyvältä, ylähuuli ehjältä, maha ja virtsarakko olivat ok ja pitkän etsinnän jälkeen saatiin jopa kolmisuonikuva. Siinä vaiheessa kivi vierähtää sydämmeltä. Onko tämä oikeasti tällä kertaa näin helppoa? Mutkattomat ultrat eivät kuitenkaan ole meidän juttu joten se perhanan munuaisallas. Laajentunut, samoin kuin isosiskollaan oli. Kuulemma tälläkin kertaa normaalin rajoissa ja sitä nyt seurataan. Muutaman viikon päästä aika kontrolliultraan. Jipii, harmi etten osaa ottaa tätäkään ultraa vaan uutena ihanana tilaisuutena päästä kurkkaamaan pienen touhuja.

Nimensä mukaan rakenneultran tarkoitushan on tutkia tarkemmin sikiön rakenteita. Monen mielessä ultrahuoneeseen astuessaan pyörii kuitenkin kysymys pienen sukupuolesta. Tähänhän kuuluisi vastata, että onko sillä väliä kunhan lapsi on terve. Totta kai sitä toivotaan, että jokainen syntyvä lapsi on terve mutta olen kuitenkin malttamaton ihminen. Äiti, joka tykkää shoppailla, näperrellä pieniä vaatteita ja haluaa laittaa pinnasänkyyn joko vaaleanpunaiset tai vaaleansiniset lakanat odottamaan uutta tulokasta. Joten totta kai sitä piti kysyä mitä jalkovälissä vilkkuu! Ultrasta poistuessa olimme taas hieman viisaampia. Sen lisäksi, että onnekkaalla lapsellamme sydän hakkasi vahvasti, hänellä on kaksi jalkaa sekä kaksi kättä ja yksi pää, joutuu hän elämään ensimmäiset kuukautensa vaaleanpunaisessa kuplassa. Kyllä, meille tulee toinen TYTTÖ!





Seuraattehan meitä myös INSTAGRAMISSA ja FACEBOOKISSA

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Vuoden rankin viikonloppu?

Huh huh, nyt on takana hieman kovemman luokan viikonloppu. Jalat rakoilla ja lompakko huomattavasti kevyempänä aloitellaan uutta viikkoa uusine kujeineen, mutta käännetäänpäs hetkeksi vielä katse tähän vuoden lapsekkaimpaan viikonloppuun. Nimittäin Lapsimessuihin.



Itsehän otin reippaana tyttönä nokan kohti Messukeskusta heti perjantai aamuna. Se materialisti minussa liiteli koko matkan pää pilvissä vaikka aamukahvihetki oli jäänyt lyhyeksi ja juna tupaten täynnä. Matka taittui kuitenkin nopeasti ja Pasilan rautatieasemalta kohti Messukeskusta liikehtivää vaunupilveä seuraillessa kävi jo selväksi, ettemme joutuisi messuilemaan keskenämme. Se varmaan monilla tuleekin ensimmäisenä Lapsimessuja kuvaillessa mieleen. Voi sitä porukan määrää.


Mutta heti kun onnistuu vain sulkemaan sen ihmispaljouden mielestään ja keskittymään olennaiseen, eli siihen kaikkeen ihanaan tarjontaan mitä messut tuovat tullessaan, on kaikki paljon paremmin. Itsehän liikuin pitkin käytäviä silmä kovana tuijotellen lastenvaaterekkejä ja menettäen todellisuuden sekä rahan tajuni. Mutta näin olin jo etukäteen suonut itselleni tapahtuvan, tietoisesti antanut luvan päästellä vähän höyryjä. Pomp de luxin ja Mainion pisteillä kikattelin kuin pieni tyttö karkkikaupassa tarjoukset huomatessani. Toivottavasti teistä kukaan ei ollut sitä todistamassa. Kovemman luokan ostoskierroksen jälkeen oli aika etsiä ruokapaikka. Totta kai piti saada ruokaa juuri siihen yleiseen lounasaikaan kun muutkin olivat nälkäisiä ja jonot pisimmillään. Perus settiä. Onneksi sitä saatiin kuin saatiikiin murua rinnan alle jotta shoppailut päästiin suorittamaan loppuun ja ihmisten aikaan kotimatkalle. Seuraavana päivänä olisi nimittäin tiedossa taas sama rumba.



Voi kyllä. Hullu kuin pullosta tullut. Lauantai aamuna oli nimittäin aika tehdä jo tutuksi tullut junamatka kohti Messukeskusta. Tällä kertaa hieman erilaisella asenteella nimittäin mukanahan pyöri tuo meidän reilu 1,5v taaperomme. Esiuhmailija, järjetön määrä erilaista toimintaa ja samassa tilassa kasa muitakin esiuhmailijoita. Ei voi mennä kuin hyvin. Jos kuitenkin lähtee liikenteeseen varautuen kaikkeen siihen mikä voi mennä päin persettä, ei voi yllättyä kuin positiivisesti. Näin pääsi nimittäin käymään kun taapero päätti nukkua puolet reissusta. Toisen unta ei edes häirinnyt se, että jos vain mahdollista porukkaa tuntui messuilla pyörivän jopa enemmän kuin edellisenä päivänä. Tämähän fiilis saattoi kyllä johtua myös katujyrä Emmaljungista, mitkä olivat tällä kertaa matkassa. Vaunujen työntämisen lisäksi, kun kerran ostoslista oli eilen jo suoritettu loppuun, joutui oikeasti keskittymään myös siihen kaikkeen muuhun mitä tapahtumassa oli esillä. Olipas hassua huomata, että ehkei Lapsimessujen tarkoitus ole vain tyydyttää äiti-ihmisten shoppailutarpeita vaan tarjota oikeaa ajanvietettä ihan koko perheelle. Erilaiset temppuradat ja pomppulinnat nimittäin olivatkin ihan kokeilemisen arvoisia ja monen moiset maistiaiset toivat hymyn hyvin nukkuneen taaperon kasvoille. 



Oikein toiminnan täyteinen viikonloppu siis takana ja hengissä ollaan. Onhan se aina oma hommansa tuo messuilu, mutta kyllä se on sen arvoista. Ensi vuotta odotellessa tiivistänpäs tähän vielä, mitä tämä viikonloppu jälleen minulle opetti:
1. Ensi kerralla pidä huolta, että ystäväsi ei laita messuille korkkareita tai hän päätyy taas lampsimaan ympäriinsä sukkasiltaan.
2. Saatat joutua jonottamaan, ota siis evääksi suklaapatukoita.´
3. Suosittelen nostamaan käteistä ja jättämään visat ja masterit turvallisesti kotiin ettei mene tuhlaamisen puolelle.
4. Eläinmessujen puput ovat kyllä todella söpöjä, mutta et tarvitse sellaista kotiin.
5. Voin ehkä harkita, huom harkita, että lähden myös ensi vuonna messuilemaan taaperon kanssa.

Mitäs mieltä te muut olitte tämän vuotisista Lapsimessuista?



Muistattehan että meitä voi seurata myös INSTAGRAMISSA ja FACEBOOKISSA

torstai 20. huhtikuuta 2017

20. raskausviikko: Onko se kalja- vai raskausmaha?

Viikot vierivät eteenpäin hurjaa vauhtia ja raskauden puoliväli häämöttää. Päivät kuluvat juosten esiuhmaisen taaperon perässä ja ihmetellen sitä miten farkkujen lisäksi jopa kengät tuntuvat liian pieniltä. Mikä ihmeen turvotus? Varsinainen matami Mursu.


Kaikista suurin ero edelliseen raskauteen on ehtinyt jo käydä selväksi. Sitä tuppaa unohtamaan kuinka pikaisesti aamut vaihtuvat iltaan ja taas uuteen aamuun. Pysyäkseen perässä näissä viikkojen vaihtumisessa pitää aika ajoin tarkistaa vau.fi sovelluksesta missäs kohtaa sitä nyt mennäänkään. Ja joka kerta saa yllättyä positiivisesti miten nopeasti aika on kulunut. Myös vatsa on ruvennut pyöristymään entisestään ja alkuraskauden lähinnä kalja- tai pullaöverimahaa muistuttava muhkura on pikku hiljaa saanut kunnon raskausvatsan piirteitä. Ja tämä rantahylje ottaa kaiken irti siitä että pääsee käyttämään istuvia vaatteita ilman makkarastressiä ja jatkuvaa vatsan sisään vetoa.

Alkuraskauden paha olo on jo taltutettu ja se jatkuva epävarmuus siitä, että onko siellä vatsassa edes ketään, on poissa. Muutaman viikon verran olen nimittäin saanut nauttia minisistä monotuksista, joista osa on jo havaittavissa vatsan päältäkin tunnusteltaessa. Mini vaikuttaa ainakin toistaiseksi huomattavasti pirteämmältä kaverilta kuin isosiskonsa joten jännityksellä odotan jatkuuko samat hulinat myös myöhemmillä viikoilla. Ajatus seesteisestä keskiraskaudesta kuulostaa kuitenkin lähinnä iltasadulta kun kuvioihin on astunut jatkuva paineen tunne sekä ajoittain jopa kipeä supistelu. Ensi viikolla onneksi edessä rakenneultra jossa pääsee sitten vähän kyselemään että mites tähän pitäisi suhtautua.


Super innoissaan täällä kuitenkin odotellaan Minin saapumista. Muuttaa pitäisi tästä loukusta isompaan, tällä hetkellä eniten häiritsee etten pääse itse puristelemaan selästäni finnejä ja My Little Pony jaksoja ei voi katsoa itkemättä joten hormonien täyteiset terveiset meidän kaksion sohvan nurkasta. Ensi viikolla palaillaan raskauskuulumisiin ultran jälkeen, josko sielä pieni vilauttelisi vähän jalkoväliäänkin. Meillä erittäin vahvat veikkaukset Minin sukupuolesta jo onkin mutta vahvistusta odotellaan ennen kuin sen teitille paljastan.

Mukavaa Lapsimessuviikonloppua kaikille!

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Nokka kohti Lapsimessuja (+sisältää linkin lippuarvontaan)

No nyt lähestyy taas se aika vuodesta jota tulee odotettua joulun tavoin. Erilaiset perheet, suuret sekä pienet, lapset sekä lapsenmieliset ottavat nokan kohti Pasilaa Messukeskusta koska tiedossahan on ei mikään muu kuin Lapsimessut! Nämä itseni kaltaisen materialistin onnen päivät aukaisevat ovensa perjantaina 21.4 klo 9 ja siitä hetkestä eteenpäin on kolme päivää aikaa ihmetellä tätä lastenvaatteiden sekä -tarvikkeiden ihmeellistä maailmaa. 


Lapsimessut on Pohjoismaiden suurin koko perheen tapahtuma! Tapahtuma on suunnattu perheen perustamista suunnitteleville, odottajille ja kaiken kokoisille perheille isovanhempineen. Tule mukaan tekemään tarvikehankintoja, hankkimaan vinkkejä arjen helpottamiseen sekä seuraamaan viihdyttävää ja vauhdikasta ohjelmaa. Mukana yli 180 näytteilleasettajaa! Tämä kevään hauskin viikonloppu sisältää tapahtumat: Lapsimessut, Model Expo, Kädentaito, OutletExpo, (la-su) Eläinystäväni lähde



Sinulle joka saavut paikalle lapsesi kanssa


Lapsimessut on pyritty järjestämään niin, että liikkuminen on mahdollisimman esteetöntä. Käytävät on pyritty pitämään mahdollisimman leveinä, jotta liikkuminen vaunujen kanssa helpottuu ja messujen ajan käytössä on myös Messukeskuksen itäinen sisäänkäynti jota kautta pääset suoraan messualueelle kulkematta liukuportaiden tai hissien kautta. Itäinen sisäänkäynti sijaitsee parkkihallista katsottuna Messukeskuksen vasemmalla puolella ja Hotellilta katsottuna Messukeskuksen oikealla puolella. Myös muut sisäänkäynnit ovat esteettömiä ja liikkuminen halleista toiseen onnistuu helposti hissillä.

Lapsiperheiden matkustamista on pyritty helpottamaan myös erilaisten hoitopisteiden avulla. Löytyy vaunuparkkia, vaippavarikkoa sekä pesu- ja imetyspisteet. Erillisen eväsparkin rinnalla lapsen ruuan lämmittäminen on helppoa useammassakin paikassa ja jos vanhemmilta rupeaa kärsivällisyys loppumaan, löytyy perjantaina sekä lauantaina 3-7 vuotiaille lapsille valvottu ja maksuton hoitopaikka. Voit käydä tutustumassa näihin hoitopisteisiin tarkemmin TÄÄLLÄ.

Ja kaikkihan tietää, että lasten kanssa matkustaessa mikään ei ikinä mene niin kuin on suunniteltu. Nämä suloiset, kirkuvat ja karkailevat tikittävät aikapommit on pyrittävä pitämään tyytyväisinä keinolla millä hyvänsä. Onneksi Lapsimessuilta löytyy monen moista toimintaa näille perheen pienimmille. Hurjemman tapauksen kanssa kannattaa käydä tutustumassa Pajulahden temppuratoihin sekä Bobbles- lego duplon seikkailualueeseen. Käykää myös ajelemassa lasten liikennekaupungissa sekä tapaamassa ihka oikeita poliiseja sekä palomiehiä autoineen. Lisäksi hieman rauhallisempaan makuun löytyy askartelupisteitä, joissa voidaan hetki rauhoittua. Lisää lapsiperheille suunnatusta toiminnasta TÄÄLTÄ.


kuvat viime vuoden messuilta

Ja sinulle joka matkustat aikuisessa seurassa


Sinulle tärkein vinkkini on nauttia hetki ajasta ihan itsesi kanssa. Hypistele ihania lastenvaatteita esimerkiksi Kiddown, Blaan sekä Papun osastoilla. Pysähdy pitkälle lounaalle johonkin Messukeskuksen useista ruokapaikoista, osallistu arvontoihin ja tuhlaa rauhassa muutaman kuukauden palkkasi. 
Odottajan kannattaa tutustua Neuvolaan, ihailla lastenvaunuja Stokken ständillä ja hakea Nordic Family Group AB.n jakama ilmainen babybag- tuotepaketti.

Lisää messutunnelmia luvassa sitten ensi viikon viikonloppuna.


Ja sinulle joka olet menossa: Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa liput sekä itsellesi että ystävällesi . Arvottavana on kaksi eri settiä toinen instagramissa @askelininka sekä toinen tykkäämällä blogin FACEBOOK- sivuista. Joten hop hop osallistumaan!



ONNEA ARVONTAAN!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Kinderjuustokakut

Kaikkihan tietää, että Kinder kuuluu jokaiseen pääsiäiseen. Eilen karkkihyllyä tuijotellessani kohtasin kuitenkin ongelman: Teenkö tämän kauniin virpojia täyteisen sunnuntain kunniaksi ihanan kinderpiirakan, missä pohja paistetaan ja kuorrutetaan suklaalla vaiko makoisan juustokakkutyylisen kinderkakun. Noo päätinpä tehdä molemmat. Brownietyylinen pohja kuorrutettuna valkosuklaajuustokakulla sekä sulatetulla maitosuklaalla olkaapas hyvä.


Pohja
200g tummaa suklaata
100g voita
1dl fariinisokeria
2tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
2dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Täyte
4dl vispi- tai kuohukermaa
200g mascarponea (tai muuta tuorejuustoa)
240g valkosuklaata
Tilkka maitoa tai vettä
2 liivatelehteä

Päälle
200g maitosuklaata
2dl kermaa


Sulata tumma suklaa ja voi kattilassa sekä lisää joukkoon muut aineet. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan tai muffinivuokiin (itse käytin pahvisia muffinssivuokia). Paistaa 200 asteessa noin 10-15 minuuttia riippuen valmistusastiasta. 

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Sulata suklaa. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon mascarpone sekä sulatettu valkosuklaa. Lämmitä hellalla maito, purista pehmenneistä liivatteista ylimääräinen vesi pois ja liota kuumaan nesteeseen. Kaada ohuena nauhana kermaseoksen joukkoon koko ajan sekoittaen. Lisää juustokakkutäyte jäähtyneen pohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa mielellään yön yli.

Jos olet valmistanut kinderleivoksen uunivuoassa voit leikellä sen annospaloihin ennen tai jälkeen kuorruttamisen. Valmista päällinen kiehauttamalla kerma kattilassa ja sulattamalla joukkoon suklaan. Suklaalla kuorruttaessa pidän kakkua aina hetken pakkasessa ennen kuorruttamista jotta pinta on mahdollisimman kylmä ja aloitan aina kuorrutteen valuttamisen leivoksen reunoista.
Anna olla hetki jääkaapissa ennen tarjoilua




Seuraathan meitä myös INSTAGRAMISSA

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Valkosuklaajuustokakku puolukoilla sekä kinuskilla

Tervetuloa taas amatöörikokin kokeiluntäyteiseen keittiöön! Tämähän on se yrittämisen ja kauniiden ajatusten täyteinen paikka jossa toteutus on yleensä vähän hukassa. Huomaa että alkuraskauden väsymys ja pahoinvointi on voitettu kun on ruvennut leipominenkin taas maistumaan. Suurena suklaan ystävänä vuorossa on totta kai valkosuklaan täyteinen herkku, jota on pitänyt jo pidemmän aikaa testata. Ja hei tästä löytyy kinuskia, sokeriöverit taattu ja ei voi olla kuin hyvää.



Pohja
140g gluteenittomia digestivejä (voi käyttää myös tavallisia)
70g voita

Täyte
4 dl vispi- tai kuohukermaa
250g mascarponea
250g valkosuklaa
2 liivatetta

Tilkka maitoa
2 tl vaniljasokeria

4 dl puolukoita
Noin 1,5 dl vettä
1 dl sokeria
1 liivate

Kinuski
2dl kuohukermaa
2dl fariinisokeria



Murskaa keksit, lisää sulatettu voi ja taputtele leivinpaperilla päällystetyn irtopohjavuoan pohjalle.

Laita liivatteet kylmään veteen. Lisää vesi, puolukat sekä sokeri kattilaan ja kiehauta. Keittele miedolla lämmöllä hetken aikaa ja soseuta marjat esimerkiksi sauvasekoittimella. Laita sose vielä kuumalle hellalle, ota yksi pehmennyt liivate likoamasta, purista ylimääräinen vesi pois ja lisää se nopeasti sekoittaen puolukkasurvokseen. Siirrä survos sivuun jäähtymään.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon mascarpone sekä sulatettu valkosuklaa. Laita tilkka maitoa kattilaan ja lisää joukkoon vaniljasokeri. Anna kiehahtaa, ota loput liivatteet likoamasta ja sekoita ne maidon joukkoon. Kaada maito kermaseokseen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen.

Lisää täyte keksipohjan päälle noin kolmessa osassa vuorotellen survoksen kanssa. Vedä lastalla muutama veto kakun poikki jotta kermaseos ja puolukkasurvos hieman sekoittuvat mutta eivät liikaa. Anna jähmettyä jääkaapissa yön yli.

Ennen kinuskia valmistamista siirrä kakku hetkeksi pakkaseen. Keittele kermaa ja sokeria miedolla lämmöllä noin 15min. Suosittelen tekemään vesilasitestin varmistukseksi että kinuski on varmasti valmista. Teet sen tiputtamalla tipan kinuskia kylmään veteen ja jos kinuski jähmettyy välittömästi yhtään leviämättä, on se valmista.
Kun kinuski on valmista anna sen hetki jäähtyä. Ota kakku pakkasesta ja valuttele kinuski kakun päälle aloittaen reunoista.
Koristele haluamallasi tavalla ja siirrä vielä hetkeksi jääkaappiin ennen tarjoilua.





Meitähän voi seurata myös INSTAGRAMISSA 

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Saako virpoa?

Välillä on kiva palata ajassa taakse päin muistelemaan niitä lapsuuden kulmakiviä. Onnellisia hetkiä joiden tuoma hyvä fiilis välittyy edelleen jokaisesta muistosta. Näin pääsiäisen lähestyessä ajatukset harhailevat mummin vaatekaapille. Ei sen takia, että vanha olisi taas in vaan aikoinaan sieltä tehtiin parhaimmat löydöt valmistuessa erääseen tärkeään päivään. Tämä päivä on ehkä monelle ihan tavallinen sunnuntai. Osalle varsinkin tätä pienempää kansaa kyseessä on kuitenkin herkuntäyteinen ja jännittävä päivä. Päivä jolloin päästään virpomaan.


Vaikka virpomisen kristillinen tausta onkin varmasti monelta jäänyt jo unholaan, on silti kyseessä monen tavallista viikonloppua ilahduttava tapa. Virpoessa lapsi pukeutuu yleensä pääsiäisnoidaksi ja kiertää naapurustoa tai sukulaisia heilutellen pajunkissakimppua ja lausuen virpomislorua. Lorun lopuksi suoritetaan vaihtokauppa jolloin virpoja saa palkaksi yleensä karkkia ja virvottava pajunoksan. Kaunis ajatus! Eikö?

Virpominen kuitenkin jakaa mielipiteitä. Toiset ovat sitä mieltä, että vieraiden oven takana kolkuttelu on lähinnä kerjäämistä kun taas toinen suree täyttä suklaamunakulhoa kun kukaan ei tullut virpomaan. Jopa itse virpomisen ajankohta, virpomisloru tai palkinnon saantipäivä vaihtelevat eikä näihin siksi ole yhtä ja oikeaa tapaa. Jopa pukeutumisen suhteen mielipiteet jakautuvat: toinen henkeen ja vereen vannoo pääsiäisnoitien puolesta, kun toinen taas pitää virpomispäivää lähinnä yleisenä naamiaispäivänä joten siihen varaudutaan esimerkiksi supersankarin asulla. Kaiken tämän lisäksi löytyy myös tapauksia, joissa tehdään pilaa koko idealle ilmestymällä oven taakse ihan normaaleissa vaatteissa, tien reunasta noukitun risun kanssa ja kerjätään rahaa. Tämä on harmillista ja saa ihmiset yhä enemmän ja enemmän vierastamaan tätä mukavaa perinnettä, mikä ikävä kyllä näyttää pikku hiljaa painuvan unholaan.

Mutta mitä tämä päivä tarkoittaa lapselle? Monta kokoa liian isoa mummin mekkoa, huiveja, sulkia ja pajunkissoja. Mukavaa askartelua ja syytä päästä äidin meikkipussille. Iloa sekä jännitystä jokaisen oven takana sekä täyttä korillista suklaata. Lapsen lisäksi virpominen on myös mukava tapa monelle aikuiselle. Puuhastelua oman lapsen kanssa virpomisvitsoja sekä asuja valmistellen. Isovanhemmille päivä kun lapsenlapsi pimputtelee hymyssä suin ovikelloa tai ehkä hieman yksinäiselle naapurille hetki jolloin hänen ei tarvitse tuntea itseään niin yksinäiseksi.


Vaikka näin pienen tytön äitinä virpominen ei ole vielä tänä vuonna meille ajankohtaista, odotan jo innolla tulevaa. Totta kai mielessä liikkuu kysymykset: onko lapseni liian ujo siihen hommaan ja kehtaako sitä naapurin ovikelloa soittaa kun ei kaikki oikein välitä tästä tavasta. Itse aion kuitenkin tehdä parhaani jotta lapsi lähtee mukaan reippain mielin. Jos toinen ei uskalla virpoa kuin mummoa niin selvä se mutta jos halua riittää saa hän marssia naapurin oven taakse kysymään saako virpoa. Pikkunoidaksi puettuna itse koristellun oksan kanssa. Ja ehkä jonain päivänä joku uskaltautuu meillekin. Ehkäpä tänä vuonna jätän oveen ison huomiokyltin: saa virpoa.

Entäs te muut? Lähdettekö virpomaan? 

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Taaperolife

Voi kun se aika rientää, vai mitä sitä nyt sanotaan. Meidän E on jo yli 1,5-v esiuhmailija, äidin prinsessa sekä räpätäti vaikka eihän siitä ole kuin hetki kun pieni vasta syntyi. Vauvavuodesta on selvitty ilman suurempia traumoja joten on aika hengähtää ja nauttia astetta kevyemmästä menosta. Elämähän on nyt helppoa kun vihdoin saa nukkua kokonaisia öitä ja nauttia säännöllisestä rytmistä. Vai onko?



Tiedättekö kuinka turhauttavaa on pienen vauvan kanssa joka vain itkee? Oman mielen valtaa epävarmuus, pelko sekä turhautuminen kuin mikään ei näytä auttavan ja vauva vaan jatkaa parkumista. Kuinka ihanaa onkaan kuin mikään ei ole muuttunut. Mystiset itkukohtaukset ovat vain hieman vaihtaneet paikkaa aamuöisestä makuuhuoneesta kaupan kassajonoon tai eteisen lattialle. Edelleenkään ei pienen suusta saa kunnon selitystä mikä nyt mieltä painaa, miksi ei suostu liikkumaan ja mikä siinä haalarissa nyt mättää. 

Tai muistatteko kuinka omalla tavalla ahdistavaa oli kyyhöttää tunteja sohvan nurkassa imettämässä? Monen monta asiaa olisi hoidettavana mutta vauvalla on taas nälkä. Joka kerta ulos lähtiessä mietit, montako metriä ovesta pääset tällä kertaa ennen kuin pieni valittaa nälkäänsä ja välillä tuntuu, että olet yläosa paljaana enemmän kuin kunnon pornoelokuvassa konsanaan. No, nykyään sitä tyytyy kaihoisasti vain vilkuilemaan sitä sohvan nurkkaa johon aikanaan painautui kauniin kankkusi kuva. Vaativa taapero haluaa leikkiä vuoroin sitä ja vuoroin tätä. Hyppii välillä seinille, välillä pää edellä alas sohvapöydältä. Ruokailut ovat kaukana niistä harmonisista maidonhörppimishetkistä, kun pöydän lisäksi lattia, seinät sekä katto ovat täynnä epämääräisiä läiskiä joita joissain piireissä voisi kutsua jopa taiteeksi. 



Mutta kyllä. Onhan meillä se säännöllinen unirytmi. Kello tulee yhdeksän ja asunto hiljenee. Kämppä näyttää kuin pommin jäljiltä. Hassua, enkö juuri eilen siivonnut? Ihana päästä makoilemaan sohvalle aikeissa katsoa jotain hömppäkomediaa vain huomatakseen että kaukosäädin on hukassa. Sen etsiminen tuntuu liian haastavalta tehtävältä joten kaivat puhelimen esiin ja huomaat että taapero on lähettänyt noin 50 tarraa vanhalle koulukaverillesi facebookin messengerissä. Hengähdät, muistelet sitä kuinka lapsesi niin kauniisti kiljui täyttä kurkkua koko bussimatkan mummolaan ja nyt se saa sinut jo hieman hymyilemään. Muistat ne sata ja yksi asiaa jotka sinun piti tänään hoitaa mutta päätät tehdä ne sitten huomenna. Painut sänkyyn, kättäsi särkee koska taapero läikytti siihen kuuman aamukahvisi ja jalkojasi hieman kolottaa koko päivän kestäneestä juoksentelusta sinne sun tänne. No, saapahan sentään nukkua koko yön ilman ylimääräisiä herätyksiä. Koko yön siihen kello 06:00 asti kun taapero päättää, että on aika herätä uuteen päivään.