sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Taaperolife

Voi kun se aika rientää, vai mitä sitä nyt sanotaan. Meidän E on jo yli 1,5-v esiuhmailija, äidin prinsessa sekä räpätäti vaikka eihän siitä ole kuin hetki kun pieni vasta syntyi. Vauvavuodesta on selvitty ilman suurempia traumoja joten on aika hengähtää ja nauttia astetta kevyemmästä menosta. Elämähän on nyt helppoa kun vihdoin saa nukkua kokonaisia öitä ja nauttia säännöllisestä rytmistä. Vai onko?



Tiedättekö kuinka turhauttavaa on pienen vauvan kanssa joka vain itkee? Oman mielen valtaa epävarmuus, pelko sekä turhautuminen kuin mikään ei näytä auttavan ja vauva vaan jatkaa parkumista. Kuinka ihanaa onkaan kuin mikään ei ole muuttunut. Mystiset itkukohtaukset ovat vain hieman vaihtaneet paikkaa aamuöisestä makuuhuoneesta kaupan kassajonoon tai eteisen lattialle. Edelleenkään ei pienen suusta saa kunnon selitystä mikä nyt mieltä painaa, miksi ei suostu liikkumaan ja mikä siinä haalarissa nyt mättää. 

Tai muistatteko kuinka omalla tavalla ahdistavaa oli kyyhöttää tunteja sohvan nurkassa imettämässä? Monen monta asiaa olisi hoidettavana mutta vauvalla on taas nälkä. Joka kerta ulos lähtiessä mietit, montako metriä ovesta pääset tällä kertaa ennen kuin pieni valittaa nälkäänsä ja välillä tuntuu, että olet yläosa paljaana enemmän kuin kunnon pornoelokuvassa konsanaan. No, nykyään sitä tyytyy kaihoisasti vain vilkuilemaan sitä sohvan nurkkaa johon aikanaan painautui kauniin kankkusi kuva. Vaativa taapero haluaa leikkiä vuoroin sitä ja vuoroin tätä. Hyppii välillä seinille, välillä pää edellä alas sohvapöydältä. Ruokailut ovat kaukana niistä harmonisista maidonhörppimishetkistä, kun pöydän lisäksi lattia, seinät sekä katto ovat täynnä epämääräisiä läiskiä joita joissain piireissä voisi kutsua jopa taiteeksi. 



Mutta kyllä. Onhan meillä se säännöllinen unirytmi. Kello tulee yhdeksän ja asunto hiljenee. Kämppä näyttää kuin pommin jäljiltä. Hassua, enkö juuri eilen siivonnut? Ihana päästä makoilemaan sohvalle aikeissa katsoa jotain hömppäkomediaa vain huomatakseen että kaukosäädin on hukassa. Sen etsiminen tuntuu liian haastavalta tehtävältä joten kaivat puhelimen esiin ja huomaat että taapero on lähettänyt noin 50 tarraa vanhalle koulukaverillesi facebookin messengerissä. Hengähdät, muistelet sitä kuinka lapsesi niin kauniisti kiljui täyttä kurkkua koko bussimatkan mummolaan ja nyt se saa sinut jo hieman hymyilemään. Muistat ne sata ja yksi asiaa jotka sinun piti tänään hoitaa mutta päätät tehdä ne sitten huomenna. Painut sänkyyn, kättäsi särkee koska taapero läikytti siihen kuuman aamukahvisi ja jalkojasi hieman kolottaa koko päivän kestäneestä juoksentelusta sinne sun tänne. No, saapahan sentään nukkua koko yön ilman ylimääräisiä herätyksiä. Koko yön siihen kello 06:00 asti kun taapero päättää, että on aika herätä uuteen päivään.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti